Viattomien lasten päivä

Nykyään Viattomien lasten päivä on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta yhteiskunnassa. Viattomien lasten päivä:stä on tullut viitekohta jokapäiväisen elämän eri näkökohtien ymmärtämiselle, joko sen merkityksellisyyden vuoksi tai historiaan liittyvien vaikutusten vuoksi. Tässä artikkelissa aiomme tutkia yksityiskohtaisesti Viattomien lasten päivä:n eri ulottuvuuksia sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan. Syvän ja yksityiskohtaisen analyysin avulla saamme selville, kuinka Viattomien lasten päivä on muokannut tapaamme olla vuorovaikutuksessa ympärillämme olevan maailman kanssa ja mikä sen rooli on tulevaisuutemme muokkaamisessa.

Viattomien lasten päivä
Kuningas Herodes käskee surmata kaik­ki al­le 2-vuo­ti­aat lap­set jot­ka ovat syn­ty­neet Bet­le­hem­is­sä var­mis­taak­seen, et­tä ilmoi­tet­tu Mes­sias, tu­le­va Isra­elin ku­nin­gas sur­ma­taan. Duccio di Buoninsegnan maa­la­us vuo­del­ta 1311.
Kuningas Herodes käskee surmata kaik­ki al­le 2-vuo­ti­aat lap­set jot­ka ovat syn­ty­neet Bet­le­hem­is­sä var­mis­taak­seen, et­tä ilmoi­tet­tu Mes­sias, tu­le­va Isra­elin ku­nin­gas sur­ma­taan. Duccio di Buoninsegnan maa­la­us vuo­del­ta 1311.
Valtio Kristillisissä maissa
Tyyppi Uskonnollinen juhlapäivä
Vietetään 28. joulukuuta
Järjestämistiheys vuosittain

Viattomien lasten päivä on kristinuskossa juhlapäivä, jota vietetään niiden betlehemiläisten lasten muistoksi, jotka kuningas Herodes Matteuksen evankeliumin 2. luvun mukaan surmautti.[1]

Päivää vietetään useimmissa kristillisissä maissa 28. joulukuuta. Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa kyseisenä päivänä on tapana tehdä piloja muiden maiden aprillipäivän tapaan. Ruotsissa ja Suomessa viattomien lasten päivä oli ennen vuotta 1774 pyhäpäivä (neljäs joulupäivä).[2][3] Se oli niin sanottu pikkupyhä eli päivä, joka oli niin pyhä, ettei saanut tehdä työtä, mutta ei niin pyhä, että olisi pitänyt viettää sitä uskonnollisen hartaasti.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa viattomien lasten päivä (4. joulupäivä) on evankeliumikirjassa ja siten kirkkovuoden yksi juhlapäivä.[4] Sitä vietetään, kun kyseinen päivä sattuu sunnuntaille.[5]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Matt. 2:16–18
  2. ↑ Pentti Lempiäinen: Pyhät ajat, 5. painos, s. 72, Kirjapaja 2000, ISBN 951-625-682-1
  3. ↑ Oja, Heikki: Aikakirja, s. 166. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5
  4. ↑ Viattomien lasten päivä (4. joulupäivä) kirkkovuosikalenteri.fi. Viitattu 31.1.2021.
  5. ↑ Suomen kalenterin juhlapäivät almanakka.helsinki.fi. Viitattu 31.1.2021.

Aiheesta muualla