Nykymaailmassa Yhdysvaltain lippu on aihe, jolla on suuri merkitys ja se kiinnostaa monia ihmisiä. Tekniikan ja globalisaation myötä Yhdysvaltain lippu:stä on tullut keskeinen teema monilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Olipa kyseessä työ, akateeminen, sosiaalinen tai henkilökohtainen, Yhdysvaltain lippu:llä on ratkaiseva rooli yhteiskunnan kehityksessä ja kehityksessä. Kautta historian Yhdysvaltain lippu on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena, mikä on osaltaan rikastanut ja laajentanut tietoa tästä näkökulmasta. Tässä artikkelissa tutkimme Yhdysvaltain lippu:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla sekä tulevaisuuden näkymiä.
Yhdysvaltain lippu (epävirallisesti ”Tähtilippu”) on Yhdysvaltain kansallislippu. Vuonna 1777 käyttöön otetun Tähtilipun kolmetoista punaista ja valkoista raitaa edustavat alkuperäisten siirtokuntien ja osavaltioiden lukumäärää. Sinisen kentän nykyiset 50 valkoista tähteä edustavat tämänhetkisiä osavaltioita.
Lipun virallinen leveyden (viereisessä kuvassa B) suhde korkeuteen (A) on 1,9:1. Lipussa on 13 tasalevyistä (L) vaakaraitaa, joista seitsemän on punaista ja kuusi valkoista. Vasemmassa yläkulmassa on sininen kenttä, jonka korkeus (C) on seitsemän raitaa ja leveys (D) 2/5 koko lipun leveydestä. Kentässä on 50 valkoista tähteä. Ne ovat yleensä viisisakaraisia ja järjestetty yhdeksään riviin, joista viidessä on kuusi tähteä ja neljässä viisi tähteä. Tähden leveys (K) on 4/5 raitojen leveydestä.[1]
Punaisen ja sinisen värisävyn viralliset nimet ovat "Old Glory Red" ja "Old Glory Blue". Punaisen PMS-värikoodi on PMS 193C ja sinisen PMS 282C.[1]
Osa artikkelisarjaa |
Yhdysvaltain kulttuuri |
---|
![]() |
Kun Yhdysvallat itsenäistyi Isosta-Britanniasta vuonna 1776, itsenäisyyssodan joukot olivat siihen asti marssineet omien rykmenttiensä lippujen alla.[2] Toinen mannermaakongressi auktorisoi Yhdysvaltain kansallislipun virallisesti vuonna 1777. Näin tehtiin siitä syystä, että maan laivasto tarvitsi oman tunnuksen erottautuakseen merirosvojen laivoista. Lipun kuvaus oli lyhyt. Kongressi määritteli lippuun kolmetoista raitaa, vuorotellen punaisia ja valkoisia, sekä kolmetoista valkoista tähteä sinisellä pohjalla edustamaan “uutta tähtikuviota”. Luku 13 edusti Yhdysvaltain silloisia kolmeatoista osavaltiota. Sitä ennen oli käytetty 13-raitaista lippua, jonka yläkulmassa oli Yhdistyneen kuningaskunnan unionilippu.[3]
Kongressi ei mitenkään selittänyt sinisen, punaisen ja valkoisen värin valintaa lipun väreiksi. Niille on myöhemmin annettu symbolisia merkityksiä, mutta yleisesti arvellaan, että värit valittiin, koska ne olivat entisen emämaankin lipussa.[3]
Kongressi ei myöskään määritellyt valkoisten tähtien muotoa tai niiden sijoittelua siniseen kenttään. Tämän vuoksi Yhdysvaltain lipussa nähtiinkin kauan hyvin monenlaisia tähtien asetteluja ja sakaroiden määriä. Yleiseksi asetteluksi muodostui aluksi viisisakaraisten tähtien muodostama ympyräkuvio, tai 12 tähden ympyrä, jonka keskellä oli 13. tähti.[3]
Lipun suunnittelijan henkilöllisyyttä ei tiedetä varmasti. Kunnia on annettu Francis Hopkinsonille, joka oli heraldiikkaa tunteva taiteilija ja ollut mukana suunnittelemassa myös punavalkoraidallista ja sinikenttäistä Yhdysvaltain vaakunaa. Hopkinson myös laskutti kongressia lipun suunnittelusta, vaikkakin tuloksetta, sillä valtion työntekijänä hänen ei katsottu olleen oikeutettu palkkioon.[4]
Kun Yhdysvaltoihin oli liittynyt kaksi uutta osavaltiota, sekä raitojen että tähtien lukumäärä lipussa nostettiin vuonna 1795 vastaavasti 13:sta 15:een. Tällöin vahvistettu versio lipusta kuitenkin pysyi käytössä vuoteen 1818 saakka, vaikka sillä välin Yhdysvaltoihin liittyikin vielä muutama uusi osavaltio. Vuonna 1818 päätettiin, että lipussa on pysyvästi 13 raitaa, mutta tähtiä lippuun lisätään aina sitä mukaa kuin liittovaltioon liittyy uusia osavaltioita, niin että lipussa on aina yhtä monta tähteä kuin Yhdysvalloissa kulloinkin on osavaltioita. Tämä säännös on voimassa edelleen. Uusi versio lipusta on otettu käyttöön uusien osavaltioiden liittymistä seuraavana heinäkuun 4. päivänä. Vuonna 1959 Havaijista tuli 50. ja toistaiseksi uusin osavaltio, ja niinpä vuodesta 1960 lähtien lipussa on ollut 50 tähteä. Tästä 50-tähtisestä lipusta tuli vuonna 2007 lipun pitkäikäisin muoto.[5]
Kansallislipulla ei ollut Yhdysvaltain ensimmäisinä vuosikymmeninä yhtä keskeistä asemaa kuin mikä sillä myöhemmin tulisi olemaan. Sen merkitys alkoi kasvaa sisällissodan aikana 1860-luvulla, ja sen merkitys kansallisena symbolina kasvoi entisestään vuosisadan lopun suuren siirtolaisaallon myötä. Lippua alettiin käyttää koko ajan enemmän julkisissa rakennuksissa ja kouluissa, joissa myös alettiin vannoa aamuisin lippuvalaa.[6]
Postimerkissä Yhdysvaltain lippu esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1869. Lippupäivää juhlittiin ensimmäisen kerran vuonna 1877, ja vuonna 1914 viralliseksi lippupäiväksi asetettiin 14. kesäkuuta.[5]
Yhdysvaltain lipun mittasuhteet ja tähtien asettelu standardoitiin vuonna 1912. Yhdysvaltain viralliseksi kansallislauluksi määriteltiin vuonna 1931 lipusta kertova “The Star-Spangled Banner”, ‘Tähtiviiri’. Kongressi hyväksyi virallisen lippulain vuonna 1942.[7]
Itsenäisten valtioiden nykyisistä lipuista Yhdysvaltain lippuun pohjautuvat Chilen lippu, Kuuban lippu, Liberian lippu ja Malesian lippu. Lisäksi Panaman lippuun otettiin vaikutteita Yhdysvaltain lipusta.[8]
Amerikkalaiset käyttävät kansallislippuaan nykyisin hyvin ahkerasti ja vapaasti erilaisissa yhteyksissä.[7]