Tämä artikkeli käsittelee Etelä-Kalimantan-ongelmaa, josta on tullut erittäin tärkeä viime aikoina. Etelä-Kalimantan on aihe, joka koskettaa suurta määrää ihmisiä elämän eri aloilla, olivatpa ne ammatillisia, henkilökohtaisia, sosiaalisia tai kulttuurisia. Tämän artikkelin aikana tutkitaan Etelä-Kalimantan:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin tuleviin vaikutuksiin. Myös eri näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta analysoidaan tavoitteena tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä nyky-yhteiskunnalle erittäin kiinnostavasta aiheesta.
Etelä-Kalimantan Kalimantan Selatan |
|
---|---|
![]() |
|
![]() Lippu |
![]() Vaakuna |
![]() Sijainti |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio |
![]() |
Hallinto | |
– Pääkaupunki | Banjarmasin |
Pinta-ala | 38 744 km² |
Väkiluku (2010) | 3 545 100 |
– väestötiheys | 100 as./km² |
Kielet |
Indonesia Banjar |
Kansat |
Banjarit (79%) Jaavalaiset (13%)[1] |
Etelä-Kalimantan (indonesiaksi Kalimantan Selatan) on provinssi Indonesiassa. Se sijaitsee Borneon saaren eteläisellä rannikolla, Jaavanmeren rannalla. Se on pinta-alaltaan pienin viidestä Kalimantanin provinssista. Etelä-Kalimantanin suurin kaupunki ja pääkaupunki on Banjarmasin.[2][3]
Provinssissa on yhteensä noin 3 545 100 asukasta (vuonna 2010) ja sen pinta-ala on 38 744 neliökilometriä.[2]
Etelä-Kalimantanin alue ja sen pääkaupunki Banjarmasin olivat keskeinen osa 1500-luvulla muodostunutta Banjarin sulttaanikuntaa.[4]