Gustaf Bonde (1682–1764)

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Gustaf Bonde (1682–1764):n kiehtovaan maailmaan. Halusitpa sitten oppia lisää tästä hahmosta, oppia tästä tietystä aiheesta tai löytää tapahtumia, jotka merkitsivät tiettyä hetkeä historiassa, tämä artikkeli tarjoaa sinulle yksityiskohtaisia ​​ja olennaisia ​​tietoja Gustaf Bonde (1682–1764):stä. Kattavan analyysin avulla tutkimme Gustaf Bonde (1682–1764):een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Huolimatta siitä, mistä olet kiinnostunut, tämä artikkeli tarjoaa sinulle kattavan ja rikastuttavan näkemyksen Gustaf Bonde (1682–1764):stä.

Gustaf Bonde, Otto Wallgrenin maalaus

Gustav Bonde nuorempi (1682–1764) oli ruotsalainen valtaneuvos ja kirjailija. Hän oli niin sanotun itäisen tutkijakunnan puheenjohtaja 1725–1726, kun tutkittiin Suomen isonvihan aikaisia vaurioita. Bonde sai valtaneuvoksen arvon vuonna 1727. Hän puolusti rauhanpolitiikkaa ja oli Arvid Hornin kannattaja. Hatut erottivat hänet 1739. Bonde palasi valtaneuvoskuntaan 1761. Hän kirjoitti monelta alalta, politiikasta, historiasta ja luonnontieteistä. Bonden kirjoitus ”Försök att igenfinna den finska nationens och språkets härkoms” (Vitterhetsakad handlingar I, 1755) käsittelee Suomen kansallisuutta ja kieltä, ja siinä hän johtaa suomen kielen hepreasta.[1]

Hänen isänsä oli Karl Bonde ja isoisänsä Gustav Bonde vanhempi.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 1, palsta 1354. Otava, 1967.