Gustaf von Numers (heraldikko)

Nykyään Gustaf von Numers (heraldikko) on kiinnostava ja keskustelunaihe eri alueilla. Sen merkitys on ylittänyt rajat ja synnyttänyt kaikenlaisia ​​mielipiteitä ja kantoja. Sekä akateemisella alalla että julkisella alueella Gustaf von Numers (heraldikko) on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Tämä ilmiö on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset sekä etsiä ratkaisuja ja vaihtoehtoja sen ratkaisemiseksi tehokkaasti. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Gustaf von Numers (heraldikko):een, analysoidaksemme sen vaikutusta ja tarjotaksemme kattavamman kuvan tästä aiheesta.

Gustaf von Numers
Gustaf von Numers
Gustaf von Numers
Henkilötiedot
Syntynyt31. heinäkuuta 1912
Kangasala
Kuollut21. toukokuuta 1978 (65 vuotta)
Helsinki
Ammatti heraldikko

Gustaf Herman von Numers (31. heinäkuuta 1912 Kangasala – 21. toukokuuta 1978 Helsinki)[1] oli suomalainen heraldikko. Hän on suunnitellut suomalaisia kunnanvaakunoita ja yhteisöjen tunnuksia. Hänet on palkittu Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1973. Numers oli ensimmäinen suomalainen, joka kutsuttiin Académie internationale d’héraldiquen jäseneksi.[2]

Ura

Numers ei ollut koskaan päätoiminen taiteilija. Hän työskenteli teollisuuden palveluksessa, viimeksi Teollisuusvakuutus-yhtiön konttoripäällikkönä, ja oli heraldikkona itseoppinut. Hän oli kuitenkin yksi harvoja heraldiikkaan perehtyneitä suomalaisia taiteilijoita, kun Suomessa säädettiin vuonna 1949 laki kunnanvaakunoista. Niinpä von Numers sai suunniteltavakseen noin 150 kunnan vaakunat. Hänen aktiivisin kautensa sijoittui vuosiin 1952–1957. Numers suunnitteli myös puolustusvoimien päätunnuksen vuonna 1963, joukko-osastoliput kenttätykistölle, rannikkotykistölle, ilmavoimille ja laivastolle, useita sukujen, yhdistysten ja järjestöjen tunnuksia sekä Serafiimiritarikunnan jäseniltään edellyttämät henkilövaakunat presidentti J. K. Paasikivelle 1950 ja Urho Kekkoselle 1956. Hän myös kehitti vuonna 1950 havukoron. Kun Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjuista poistettiin vuonna 1963 hakaristikuviot, von Numers suunnitteli niiden tilalle uudet havuristit, jotka perustuivat havukoroon.[1]

Aikanaan epävirallisena "valtionheraldikkonakin" pidetty von Numers oli Suomen heraldisen seuran ensimmäinen puheenjohtaja 1957–1964 ja valtion heraldisen toimikunnan jäsen 1969–1978. Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1977.[1]

Näytelmäkirjailijana tunnettu Gustaf Adolf von Numers oli heraldikko Gustaf Herman von Numersin kaukainen sukulainen. Gustaf Hermanin isoisä ja Gustaf Adolfin isä olivat pikkuserkkuja.[3]

Gustaf von Numersin suunnittelemat kunnanvaakunat

Käytössä olevat

Gustaf von Numers on piirtänyt muun muassa seuraavien kuntien vaakunat:[4]lähde tarkemmin?

Käytöstä poistuneet

Lisäksi von Numers on suunnitellut seuraavat käytöstä poistuneet kunnanvaakunat:lähde?

Muita Gustaf von Numersin suunnittelemia tunnuksia

Kuvia suunnittelutöistä

  • Urho Kekkosen vaakuna.
    Urho Kekkosen vaakuna.
  • Kallelan suvut -muistokyltti Lemun kirkon luona Maskussa (1986).
    Kallelan suvut -muistokyltti Lemun kirkon luona Maskussa (1986).
  • Kuninkaallisen Suomen tykistörykmentin muistomerkki, Helsinki.
    Kuninkaallisen Suomen tykistörykmentin muistomerkki, Helsinki.

Lähteet

Von Numers-suvun vaakuna.
  1. ↑ a b c Jussi Kuusanmäki: Numers, Gustaf von (1912 - 1978) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.7.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ Mauno Harmo: Vaakuna on idea (pdf) Hopealeijona 26. Suomen heraldinen seura. Viitattu 21.11.2010.
  3. ↑ Suomen Aateliskalenteri 1995.
  4. ↑ www.kunnat.net Kunnat.net
  5. ↑ Kotiseutulukemisto Lounais-Häme, s. 2. Forssa: Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys, 1955.
  6. ↑ Helsingin Reserviupseeripiiri ry
  7. ↑ Kanta-Helsingin Reserviupseerit ry:n arkisto, tarkistettu 23.4.2024

Aiheesta muualla