Italian Grand Prix 1978
Seuraava artikkeli käsittelee Italian Grand Prix 1978:n aihetta, joka on nykyään erittäin tärkeä aihe. Tarkastellaan erilaisia Italian Grand Prix 1978:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan. Erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä koskien Italian Grand Prix 1978:tä analysoidaan, jotta saadaan kattava ja objektiivinen näkemys aiheesta. Lisäksi esitellään asiaankuuluvaa dataa ja viimeaikaisia tutkimuksia, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää Italian Grand Prix 1978:n merkitystä ja vaikutusta ympäristössämme.
 Italian Grand Prix 1978 |
|
|---|---|
|
14 osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1978.
|
|
| Päivämäärä | 10. syyskuuta 1978 |
| Sijainti | Autodromo Nazionale Monza, Italia |
| Ratatyyppi | Moottorirata |
| Radan pituus | 5,800 km |
| Kilpailun pituus | 40 kierrosta, 232,000 km |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 Mario Andretti (Lotus) |
| Paaluaika | 1.37,520 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Niki Lauda (Brabham) |
| Toinen |
 John Watson (Brabham) |
| Kolmas |
 Carlos Reutemann (Ferrari) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
Mario Andretti (Lotus) |
| Kierrosaika | 1.38,23 (kierroksella 33) |
Italian Grand Prix 1978 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 10. syyskuuta 1978 Autodromo Nazionale Monzan radalla. Kilpailun voitti Niki Lauda.
Kisan alussa nähtiin yksi Formula 1-sarjan historian tuhoisimmista kolareista. Kilpailun lähettäjät vaihtoivat virheellisesti lähtövalot vihreiksi jo ennen, kuin kaikki autot olivat päässeet lähtöruutuihinsa, minkä vuoksi edelleen liikkeellä olleet peräpään autot saivat lentävän lähdön. Lähtösuoran jälkeisessä Variante del Rettifilo-mutkassa kolariin otti osaa kaikkiaan kymmenen autoa. Ruotsalaisen, MM-sarjassa toisena 13 pisteen erolla Mario Andrettiin olevan Ronnie Petersonin, auto syttyi palamaan. Kuljettajista mm. James Hunt meni tapauksen jälkeen auttamaan häntä ulos autosta. Peterson toimitettiin tapahtuman jälkeen nopeasti sairaalaan, jossa hän kuoli seuraavana aamuna rasvatulppaan. Lauda voitti kilpailun johtamatta yhtään kierrosta.[1]
Tulokset
Lähteet
- Italian GP 1978 – F1-ruutu (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.ronniepeterson.se/subc/eng/dodsbudet.html
Viitteet
- ↑ STATS F1: Italy 1978 - Laps led • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 15.8.2017. (englanniksi)
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | |||||
| Radat | Autodromo Nazionale Monza (1950–1979, 1981–) Autodromo Enzo e Dino Ferrari (1980) | |||||||||
