Ivo Andrić

Nykymaailmassa Ivo Andrić:stä on tullut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Olipa kyseessä henkilökohtainen, sosiaalinen tai globaali, Ivo Andrić on saavuttanut merkittävän merkityksen ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Sen vaikutukset tuntuvat eri aloilla, niin politiikassa, taloudessa, kulttuurissa tai tekniikassa. Ivo Andrić:stä on tullut keskeinen elementti päätöksenteossa ja toiminnan määrittelyssä yksilön ja kollektiivin tasolla. Tässä artikkelissa tutkimme Ivo Andrić:n merkitystä ja vaikutusta nykyisessä yhteiskunnassamme sekä keskustelemme aiheeseen liittyvistä eri näkökulmista ja lähestymistavoista.

Ivo Andrić
Andrić vuonna 1961
Andrić vuonna 1961
Henkilötiedot
Syntynyt9. lokakuuta 1892
Dolac, Trávnik, Bosnia, Itävalta-Unkari
Kuollut13. maaliskuuta 1975 (82 vuotta)
Belgrad, Jugoslavia
Kansalaisuus Jugoslavia
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieliserbokroaatti [1]
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto 1961

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ivo Andrić (9. lokakuuta 1892 – 13. maaliskuuta 1975) oli jugoslavialainen, serbokroaatiksi kirjoittanut kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1961. Hänen tuotantonsa muodostuu romaaneista, novelleista, lyriikasta ja esseistä.

Andrić syntyi Trávnikin kylässä nykyisessä Bosnia ja Hertsegovinassa. Hänen isänsä kuoli pojan ollessa kolmevuotias, ja poika muutti äitinsä kanssa Višegradiin. Hän kävi koulunsa Višegradissa ja Sarajevossa, ja aloitti yliopisto-opinnot Zagrebissa mutta siirtyi Wieniin. Andrić liittyi nuorbosnialaisten liikkeeseen, jossa harrastettiin itsenäisyyspyrkimysten ohella kirjallisuutta. Kun liikkeen jäsen Gavrilo Princip ampui Sarajevon laukaukset, Andrić pidätettiin salaliittoon osallisena ja vapautettiin vasta 1917.[2]

Andrić on ehkä paras esimerkki jugoslavialaisesta identiteetistä, ja hän oli serbokroatian kielen puolestapuhuja. Hän syntyi ja kasvoi Bosniassa, aloitti kirjoittamisensa kroatiaksi, mutta Serbien, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskunnan perustamisen jälkeen vaihtoi kirjoituskielensä ekaaviseksi murteeksi, jota pidetään leimallisesti serbikielenä. Jugoslavian hajoamisen jälkeen sen seuraajamaiden kirjallisuuspiirejä on ravistellut kysymys siitä kenelle Andrić ”kuuluu”.lähde?

Andrićin kyynisiä sitaatteja lainataan monin paikoin ajatelmakirjoissa ja blogien mottoina. ”Jumala varjele meitä maineelta, kuuluisien henkilöiden vierailulta ja suurtapahtumilta” (kirjasta Konsulit).lähde?

Andrić toimi 1920- ja 1930-luvuilla diplomaattitehtävissä. Toisen maailmansodan alkaessa hän työskenteli lähettiläänä Berliinissä. Jugoslavian saksalaismiehityksen aikana hän puutteessa ja syrjään vetäytyneenä kirjoitti kolmiosaisen bosnialaistrilogian, jonka pääteos on Drina-joen silta.[3] 1950-luvulla hänen tuotantonsa alkoi tulla tunnetuksi kautta Euroopanlähde?.

Suomennetut teokset

Novellit
  • Visiirin norsu: pienoisromaani, antologiassa Nobel-kirjailijat: maailmankirjallisuuden mestarit. 4. Helsinki: Otava: Valitut palat 1977 ISBN 951-1-04343-9
  • Tyrmässä, suom. Aarno Peromies. teoksissa:
    • 27 Nobel-kertojaa, toim. Jarl Hellemann, Helsinki: Tammi 1987 ISBN 951-30-6393-3
    • 21 nobel-kirjailijaa. Jarl Helleman (toim.) Helsinki: Tammi 1962

Lähteet

  1. ↑ (en) The Nobel Prize in Literature 1961 (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ Petri Liukkonen: Ivo Andrić Authors' Calendar. Viitattu 27.5.2013.
  3. ↑ Horst Frenz (toim.): Nobel Lectures, Literature 1901-1967. Elsevier Publishing Company, 1967. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla