Nykyään Miguel Ángel Asturias on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnassa. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Miguel Ángel Asturias on ollut eri alojen asiantuntijoiden ja ammattilaisten tutkimuksen ja pohdinnan kohteena. Kautta historian Miguel Ángel Asturias:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmiskunnan kehityksessä, ja se on vaikuttanut tapaamme elää, työskennellä ja olla tekemisissä. Tässä artikkelissa tutkimme Miguel Ángel Asturias:n eri puolia ja sen merkitystä nykymaailmassa sekä analysoimme sen vaikutuksia ja mahdollisia seurauksia tulevaisuuteen.
Miguel Ángel Asturias | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. lokakuuta 1899 – 9. kesäkuuta 1974 Ciudad de Guatemala, Guatemala |
Kuollut | 9. kesäkuuta 1974 (74 vuotta) Madrid, Espanja |
Kansalaisuus | Guatemala |
Ammatti | kirjailija, diplomaatti |
Kirjailija | |
Äidinkieli | espanjan kieli |
Tuotannon kieli | espanja |
Tyylilajit | surrealismi |
Aiheet | diktatuuri |
Esikoisteos | El señor Presidente (1946) |
Palkinnot | |
Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto (1966) |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Miguel Ángel Asturias Rosales (19. lokakuuta 1899 – 9. kesäkuuta 1974) oli guatemalalainen diplomaatti ja kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1967.[1]
Asturias osallistui oikeustieteen opiskelijana vuoden 1920 kansannousuun diktaattori Manuel Estrada Cabreraa vastaan. Hän valmistui 1923 ja lähti Pariisiin jatkamaan opintojaan Sorbonnessa. Pariisissa hän alkoi kirjoittaa runoja ja proosaa. Hän kiinnostui mayakulttuurista ja käänsi espanjaksi mayaeepoksen Popol Vuh. Myös hänen ensimmäinen oma tunnettu teoksensa Leyendas de Guatemala (1930) perustuu mayatarinaan.[2]
Vuonna 1933 Asturias palasi Guatemalaan, jossa hän työskenteli lehtimiehenä ja diplomaattina sekä parlamentaarikkona 1940-luvulla. Hänet karkotettiin 1954 vanhan hallituksen edustajana. Kuuluisimmat romaaninsa (mm. Mulata de Tal) hän julkaisi maanpaossa ollessaan. Viimeiset vuotensa hän vietti Madridissa, Espanjassa. Asturia on haudattu Père-Lachaisen hautausmaalle Pariisiin.
Asturias yhdisti teoksissaan mayojen vanhoihin myytteihin nykyajan yhteiskunnallisia ongelmia. Hän sai Leninin rauhanpalkinnon vuonna 1966.
Antologiassa: Kello 0: Latinalaisen Amerikan runoja ja runoelmia, runot suom. Pentti Saaritsa, Helsinki: WSOY 1969[3]