Järripeippo

Nykyään Järripeippo on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe yhteiskunnassa. Tekniikan ja globalisaation myötä Järripeippo:stä on tullut entistä tärkeämpi ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Olipa kyseessä henkilökohtaisella, työ- tai sosiaalisella alalla, Järripeippo:stä on tullut määräävä tekijä, joka vaikuttaa ihmisten päätöksiin ja toimiin. Tässä artikkelissa tutkimme Järripeippo:n vaikutusta ja merkitystä eri yhteyksissä sekä sen vaikutuksia ja haasteita nykyään.

Järripeippo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Silmälläpidettävä [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Peipot Fringilla
Laji: montifringilla
Kaksiosainen nimi

Fringilla montifringilla
Linnaeus, 1758[1]

Katso myös

  Järripeippo Wikispeciesissä
  Järripeippo Commonsissa

Järripeipon kutsuääni

Järripeippo (Fringilla montifringilla) on 14–17 senttimetriä pitkä peipon itäinen lajipari. Järripeippoa on aiemmin kutsuttu härkäpeipoksi.[3] Se on muuttolintu, joka pesii Skandinaviasta Itä-Siperiaan ulottuvalla alueella. Laji talvehtii Länsi-, Etelä- ja Keski-Euroopassa sekä Etelä- ja Itä-Aasiassa. Järripeippo pesii valoisissa metsissä ja koivikoissa, ja se munii 4–6 munaa.

Koko ja ulkonäkö

Järripeippo on 14–17 senttimetriä pitkä.[4][5] Koiraalla on kesäpuvussa musta pää, niska, hartiat, selkä ja nokka, sekä ruosteenkeltainen kurkku ja rinta. Kupeilla on mustia täpliä. Talvipuvussa koiras on himmeämmän värinen ja sen yläpuolen höyhenissä on ruosteenväriset kärjet, jolloin yläpuoli näyttää kirjavalta. Nokka on talvipuvussa keltainen mustaa nokankärkeä lukuun ottamatta.[5] Naaraalla on tummanharmaanruskea päälaki, selkä ja niskan sivut. Pään sivut ja niskan keskiosa ovat vaaleammat. Rinta on beigensävyinen. Yläperä on molemmilla sukupuolilla kaikissa puvuissa valkoinen.[5]

Järripeipon kutsuääniä ovat nasaali ”dzää-y” ja lyhyt ja kova ”jäk”. Varoitusääni pesäpaikalla on ohut ja kirkas ”sily, sily...”. Koiraan laulu on lyhyt ja synkkä ”rrrhyh”, joka muistuttaa hieman viherpeipon laulua.[5]

Levinneisyys

Koiras Suomen Lapissa.
Järripeipon munia.

Järripeippoja pesii Skandinaviasta Itä-Siperiaan ulottuvalla alueella. Maailman järripeippokanta on arviolta 121–192 miljoonaa yksilöä.[6] Euroopan pesimäkanta on 7–13 miljoonaa paria, joista Venäjällä 3,2–6 miljoonaa, Norjassa 1,5–2,5 miljoonaa, Ruotsissa 1,3–3 miljoonaa ja Suomessa 1,1–1,5 miljoonaa, Valko-Venäjällä n. 10, Virossa 1–10 ja Hollannissa 0–5 paria.[7]

Suomessa järripeippo pesii lähes koko maassa, ja kanta on vahvin pohjoisessa. Etelään päin mentäessä kanta harventuu voimakkaasti. Aivan etelässä pesintöjä onkin lähinnä vain kylminä keväinä.[4][8]

Järripeippo on muuttolintu, jonka talvehtimisalueet sijaitsevat Länsi-, Etelä- ja Keski-Euroopassa ja Etelä- ja Itä-Aasiassa.[1] Suomalaiset järripeipot talvehtivat pääasiassa Länsi- ja Keski-Euroopassa. Suomeen ne saapuvat huhtikuulta alkaen ja lähtevät takaisin talvehtimisalueille syys-marraskuussa. Suomessa talvehtivien järripeippojen määräksi arvioidaan 1 100 yksilöä.[4][9]

Esiintyy säännöllisesti pienissä määrissä myös Alaskassa muuton aikana.[10]

Elintavat

Järripeippo pesii valoisissa havu- ja sekametsissä sekä tunturikoivikoissa.[4][8] Tiheissä kuusikoissa se ei kuitenkaan viihdy.[4] Pesä on puussa oksanhangassa. Muninta tapahtuu touko–kesäkuussa. Naaras munii 4–6 vihertävää tai punertavaa tummatäpläistä munaa, joita se hautoo 12 vuorokautta. Poikaset lähtevät pesästä noin 12 vuorokauden ikäisinä.[4]

Järripeippo syö hyönteisiä ja siemeniä ja voi käydä myös ruokintapaikoilla.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b c BirdLife International: Fringilla montifringilla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.1.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 567. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.
  3. ↑ Pallas-Ounastunturin kansallispuisto, Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen luonnonsuojelualuekuvauksia 1., I.Hustich, Helsinki 1938
  4. ↑ a b c d e f g Laine, Lasse J.: Suomalainen lintuopas, s. 290. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
  5. ↑ a b c d Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 376. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
  6. ↑ Brambling, Fringilla montifringilla The IUCN Red List of Threatened Species. 2017. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 9.4.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Fringilla montifringilla (Brambling) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
  8. ↑ a b Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 17.9.2012.
  9. ↑ Järripeippo (Fringilla montifringilla), sen esiintyminen Lapissa ja Värriön luonnonpuistossa. Veli Pohjonen 3.2.2009.
  10. ↑ Brambling Audubon. 13.11.2014. Viitattu 19.3.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla