Koiviston paikallistie

Tässä artikkelissa puhumme Koiviston paikallistie:stä, aiheesta, joka on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena vuosien ajan. Koiviston paikallistie on nyky-yhteiskunnassa laajasti käsitelty käsite, jonka relevanssi on ilmennyt eri tutkimusalueilla. Historiasta psykologiaan, tieteeseen ja populaarikulttuuriin Koiviston paikallistie on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Koiviston paikallistie:n alkuperää, merkityksiä ja vaikutuksia sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan.

16757
Koiviston paikallistie
Koivistonkyläntie
Koiviston paikallistietä Venäläiskiven luota kaakkoon.
Koiviston paikallistietä Venäläiskiven luota kaakkoon.
Maa Suomi
Tieluokka museotie, yhdystie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Väylävirasto
Pituus 2,9 km
Alkupiste kantatie 69, Äänekoski
Päätepiste kantatie 69, Äänekoski (2,9 km)
Päällyste sora
Kaistaluku 2

Koiviston paikallistie eli yhdystie 16757[1] on Väyläviraston museotie Äänekoskella. Koivistonkylän kautta kulkeva tie liittyy molemmista päistä kantatiehen 69. Sorapintaisen tien pituus on 2,9 kilometriä ja se otettiin museotieksi vuonna 1998.[2]

Tien historia

Vanha Laukaantie on historiallinen, alkujaan polkureitistä syntynyt tieyhteys Pälkäneeltä muun muassa Jämsän, Jyväskylän ja Palokan kautta vanhan Laukaan pitäjän Koiviston kylään[3], jossa on ollut ensimmäinen talo jo 1590-luvulla.[4] Vanhasta Laukaantiestä on talvireittinä merkintä vuodelta 1640 ja kesätie on merkitty kartalle 1696.[3] Tie oli Hämeenlinnasta Koivistoon kärrytie viimeistään vuodesta 1786 lähtien.[3] Koivistonkylän kautta kulki myös Kuopion ja Vaasan välinen tieyhteys, joka rakennettiin ratsupoluksi vuoteen 1787 mennessä.[5] Kylästä tuli tärkeä risteyskohta, jonka merkitys heikkeni vasta 1800-luvun puolivälissä uusien suorempien tieyhteyksien myötä.[6][7]

Museotien korkeusvaihtelu ja linjaus on suurimmaksi osaksi peräisin Kuopio–Vaasa-tiestä vuodelta 1787.[8] Tietä on levennetty 1800-luvulla ja vielä myöhemmin, kun autoliikenne alkoi.[8] Koiviston paikallistielle on tyypillistä mutkittelu peltoaukeilla.[3] Sorapintainen tie luo kuvan 1930-luvun tiemaisemasta.[9]

Tien varrella

Tien kilometripylväs.

Koiviston paikallistien varrella on neljä kivistä kilometripylvästä, yksi on muita melkoisesti matalampi ja kolme on malliltaan samankaltaisia, nelikulmaisia ja solakoita, korkeudeltaan noin 1,8-metrisiä.[10] Näissä kilometripylväissä on kahdella sivulla sileäksi hakattu ja valkoiseksi maalattu alusta kilometrinumeroille.[10] Pylväät on sijoitettu kulma tielle päin niin, että tiellä kulkijalle näkyy yksi kilometriluku.[10] Korkeat pylväät ovat 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa käytettyä niin sanottua venäläistä mallia, ne saattavat olla myös 1920- tai 1930-lukujen korjauksissa käytettyjä pylväitä.[10] Todennäköisesti pylväät on asetettu paikoilleen 1930-luvun tienkorjauksessa ja ne ovat alkuperäisillä sijoillaan.[10]

Tien varrella on myös Venäläiskivi, iso siirtolohkare, johon on kiinnitetty muistolaatta Suomen sodan aikaisesta kahakasta.[11][12]

Lähteet

  • Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Koiviston paikallistie. Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2013. ISSN 2242-2854 Verkkoversio Viitattu 31.8.2015.

Viitteet

  1. ↑ Museosillat ja -tiet, luettelo (PDF) 3.9.2012. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Arkistoitu 25.9.2013. Viitattu 31.8.2015.
  2. ↑ Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, museokohdeselvitys, s. 116-118. Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561 Verkkoversio Viitattu 31.8.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b c d Piltz & Soosalu, 2013, s. 14
  4. ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 13
  5. ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 17
  6. ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 19
  7. ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 20
  8. ↑ a b Piltz & Soosalu, 2013, s. 7
  9. ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 26
  10. ↑ a b c d e Piltz & Soosalu, 2013, s. 24
  11. ↑ Piltz & Soosalu, 2013, s. 18
  12. ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Venäläiskivi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 29.3.2007. Museovirasto. Viitattu 19.9.2015.

Aiheesta muualla

Suomen museotiet, tieliikenteen museosillat ja rautateiden museosillat
Etelä-Karjala
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Savo
Kainuu
Kanta-Häme
Keski-Suomi
Kymenlaakso
Lappi
Pirkanmaa
Pohjanmaa
Pohjois-Karjala
Pohjois-Pohjanmaa
Pohjois-Savo
Päijät-Häme
Satakunta
Uusimaa
Varsinais-Suomi
Huom! Savukosken silta on Kymenlaakson ja Uudenmaan rajalla.