Nykymaailmassa Merimetsot:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe yhteiskunnan eri alueilla. Akateemisesta kentästä työelämään Merimetsot on synnyttänyt keskusteluja, pohdintoja ja analyyseja, jotka ovat vaikuttaneet siihen, miten teemme päätöksiä, suhtaudumme muihin ja havaitsemme ympäröivän maailman. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Merimetsot:stä, tavoitteenamme tarjota kattava ja tasapainoinen näkemys tästä monimutkaisesta ja kiehtovasta aiheesta.
Merimetsot | |
---|---|
![]() Kergueleninmerimetso (Phalacrocorax verrucosus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Suliformes |
Heimo: |
Merimetsot Phalacrocoracidae Reichenbach, 1850 |
Suvut | |
|
|
Katso myös | |
Merimetsot (heimo Phalacrocoracidae) on lahkoon Suliformes kuuluva kaloja syövien lintujen heimo. Niiden nokka on tukeva ja koukkupäinen. Niillä on pitkänomainen ruumis, pitkä kaula ja pyrstö. Ne ovat yleensä tumman värisiä ja keskikokoisia tai sitä suurempia lintuja.
Merimetsot jaetaan kahteen sukuun, merimetsoihin ja pikkumerimetsoihin.[1] Lajit on aiemmin sijoitettu vain yhteen sukuun, ja osa fylogeneettisestä aineistosta tukee aiempaa jakoa.[2]
Merimetsot elävät sekä merialueilla että makeassa vedessä. Ne elävät rannikoilla ja saaristoissa ja pesivät yhdyskunnissa.
Merimetsot pyydystävät kaloja sukeltamalla. Ne ponkaisevat veteen usein pienellä vauhtihypyllä. Merimetsot tunnetaan tavastaan levitellä istuessaan siipiään, jonka tarkka syy on tuntematon – yleinen väittämä siipien kuivattelusta ei pidä paikkaansa: merimetsojen rasvarauhanen on täysin toimiva ja höyhenpuku yhtä vedenpitävä kuin vesilinnuilla yleensä.[3]
Merimetsoja on BirdLife Suomen mukaan 26 lajia.[1] BirdLife International lajittelee kuitenkin 30 lajia.[4]
Pikkumerimetsoja on BirdLife Suomen mukaan viisi lajia.[1]