Suomen juhlapäivät

Tässä artikkelissa perehdymme Suomen juhlapäivät:een, aiheeseen, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina. Suomen juhlapäivät on aihe, joka kattaa monenlaisia ​​näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen vaikutuksista yritysmaailmaan. Tässä artikkelissa tarkastelemme Suomen juhlapäivät:n eri puolia ja tutkimme, miten se on kehittynyt ajan myötä. Lisäksi tarkastelemme sen merkitystä tänään ja keskustelemme sen mahdollisista vaikutuksista tulevaisuudessa. Alkuperäistään nykyaikaisiin sovelluksiin Suomen juhlapäivät on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua, ja olemme innoissamme voidessamme sukeltaa sen tutkimukseen tässä artikkelissa.

Suomen juhlapäivät
Valtio Suomi
Tyyppi kansallinen
Merkitys
  • Kirkolliset juhlapäivät
  • Kansalliset juhlapäivät
  • Liputuspäivät
  • Merkkipäivät
Kotisivu

Suomen juhlapäivät ovat suomalaisen kulttuurin perinteissä tärkeinä pidettyjä päivä, jotka jaetaan kalenterissa juhlapäiviin, merkkipäiviin ja liputuspäiviin. Juhlapäivät jakautuvat kirkollisiin juhlapäiviin sekä kansallisiin juhlapäiviin, jotka ovat yleensä myös palkallisia vapaapäiviä. Monet juhlapäivät ovat myös liputuspäiviä, mitä säädellään liputusasetuksessa. Pyhäpäiviksi luetaan kirkolliset juhlapäivät ja sunnuntait. Suomalaiseen kalenteriin on merkitty myös vakiintuneita merkkipäiviä.[1]

Historia

Juhlapäivät keskiajalla

Juhlapäivien määrä on vaihdellut suuresti vuosisatojen aikana. Juhlapäivien määrä kasvoi jatkuvasti keskiajalla. 1500-luvun alussa Ruotsin valtakunnassa oli sunnuntaipäivien lisäksi 50 vapaapäivää, jotka olivat työstä vapaita. Useimmat viikot olivat siis epäsäännöllisiä, vaikka joinakin juhlapäivinä työ oli sallittua messun jälkeen.[2]

1500-luvun puolivälistä lähtien yleisten vapaapäivien määrää vähennettiin uskonnollisista, terveydellisistä ja taloudellisista syistä. Kruunu ja kirkko halusivat eroon katolisista juhlapäivistä sekä rajoittaa juomista juhlapäivinä. Lisäksi juhlapäivät estivät ihmisiä tekemästä työtä ja ansaitsemasta, sillä ne haittasivat maataloutta kun työt jäivät tekemättä. Vuonna 1571 juhlapyhiä oli kolmisenkymmentä. Sunnuntai pysyi 1600-luvulla tiukasti vapaapäivänä.[2]

1700-luvulla vastaava keskustelu juhlapäivien määrästä ja sisällöstä jatkui ja taloudelliset näkökulmat nousivat yhä enemmän esiin. Vuonna 1772 toteutettiin juhlapäiväuudistus, jossa kymmenkunta juhlapäivää poistettiin tai siirrettiin sunnuntaille.[2]

Kansalliset juhlapäivät

Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 viralliseen kalenteriin kuului ainoastaan kirkollisia juhlapäiviä. Isänmaalliset juhlat ovat kehittyneet vasta itsenäisyyden aikaan. Ensimmäisenä kalenteriin lisättiin itsenäisyyspäivä vuonna 1935. Runebergin päivä, Snellmanin päivä ja Kalevalanpäivä otettiin käyttöön vuonna 1952. Näitä juhlapäiviä on vietetty kuitenkin 1800-luvulta lähtien. Muut juhlapäivät ovat tarkoitushakuisen esittelyn seurausta.[2]

Lakisääteiset juhlapäivät

Pääartikkeli: Pyhäpäivä

Seuraavat päivät ovat virallisia vapaapäiviä[3][4]:

Päivämäärä Suomalainen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta uudenvuodenpäivä
6. tammikuuta loppiainen
liikkuva, perjantai pitkäperjantai pääsiäispäivää edeltävä perjantai
liikkuva, sunnuntai pääsiäispäivä
liikkuva, maanantai toinen pääsiäispäivä pääsiäispäivää seuraava maanantai
1. toukokuuta vappu
liikkuva, torstai helatorstai 40. päivänä pääsiäisen jälkeen
liikkuva, sunnuntai helluntaipäivä 50. päivänä pääsiäisen jälkeen
kesäkuun 20. ja 26. päivän välinen lauantai juhannuspäivä
lokakuun 31. ja marraskuun 6. päivän välinen lauantai pyhäinpäivä
6. joulukuuta itsenäisyyspäivä
25. joulukuuta joulupäivä
26. joulukuuta toinen joulupäivä tai tapaninpäivä

Liputuspäivät

Pääartikkeli: Luettelo Suomen liputuspäivistä
Suomen lippu (siniristilippu).

Suomessa liputuspäivät Suomen lipulla jaetaan virallisiin ja vakiintuneisiin päiviin.

Viralliset liputuspäivät luetellaan Suomen lipulla liputtamisesta annetussa asetuksessa[5]. Näinä päivinä valtion virastot ja laitokset on lailla velvoitettu liputtamaan.

Seuraavat seitsemän juhlapäivää ovat virallisia liputuspäiviä:

  1. 28. helmikuuta, Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä
  2. 1. toukokuuta, vappu, suomalaisen työn päivä
  3. toukokuun toinen sunnuntai, äitienpäivä
  4. 4. kesäkuuta, puolustusvoimain lippujuhlan päivä
  5. kesäkuun 20. ja 26. päivän välinen lauantai, juhannus, Suomen lipun päivä
  6. marraskuun toinen sunnuntai, isänpäivä
  7. 6. joulukuuta, itsenäisyyspäivä

Lisäksi on kaksitoista muuta päivää, joina liputtamista suositellaan, vaikka niistä ei säädetä laissa:

  1. 5. helmikuuta, J. L. Runebergin päivä
  2. 19. maaliskuuta, Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä
  3. 9. huhtikuuta, Mikael Agricolan päivä eli suomen kielen päivä
  4. 27. huhtikuuta, kansallinen veteraanipäivä
  5. 9. toukokuuta, Eurooppa-päivä
  6. 12. toukokuuta, J. V. Snellmanin päivä eli suomalaisuuden päivä
  7. toukokuun kolmas sunnuntai, kaatuneiden muistopäivä
  8. 6. heinäkuuta, Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä
  9. 10. lokakuuta, Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä
  10. 24. lokakuuta, Yhdistyneiden kansakuntien päivä
  11. 6. marraskuuta, ruotsalaisuuden päivä
  12. 8. joulukuuta, Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä

Suomalaisia piirteitä

Suomessa juhlinta on perinteisesti aloitettu jo juhlapäivän aattona. Uudenvuodenaatto, vapunaatto, juhannusaatto ja jouluaatto ovat varsinaisia juhlapäiviä, joita seuraavat vapaapäivät toimivat enemmänkin lepopäivinä.[6]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Liputus- ja juhlapäivät Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 14.10.2024.
  2. ↑ a b c d Bergman, Anne & Ekrem, Carola: Stora Finlandssvenska Festboken, s. 13–17. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2020. ISBN 978-951-583-461-4
  3. ↑ Vuosilomalain 4 §
  4. ↑ Yliopiston almanakkatoimisto: Suomen kalenterin juhlapäivät
  5. ↑ Asetus liputuksesta Suomen lipulla 26.5.1978/383 (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex
  6. ↑ Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt, s. 19. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3963-3

Kirjallisuutta

  • Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3963-3
  • Hautala, Jouko (toim.): Vanhat merkkipäivät. (7. painos (1. painos 1948)) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-162-3
  • Isotalo, Merja: Joulusta juhannukseen, häistä läksiäisiin: Suomalaisen juhlaperinteen ja kansanhuvien opinto-opas. (Maa- ja kotitalousnaisten keskuksen julkaisuja no 174) Helsinki: Maa- ja kotitalousnaisten keskus, 1999. ISBN 952-5302-02-4
  • Juvonen, Riikka: Pieni perinnekirja. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-038-8
  • Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2
  • Karjalainen, Sirpa & Korhonen, Teppo & Lehtonen, J. U. E.: Uusi ajantieto. (3. ajantasaistettu painos) Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17424-6
  • Koskinen, Raija & Vuolio, Kaisu: Suomalaiset juhlat. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15709-0
  • Lahtinen, Mysi: Juhlat: Uudestavuodesta elonkorjuuseen. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3151-3
  • Nirkko, Juha (toim.): Juhannus ajallaan: Juhlia vapusta kekriin. (Folklore-sarja) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-587-4
  • Niskala, Meiju: Juhlapäiväkirja. Helsinki: Avain, 2007. ISBN 978-952-5524-44-4
  • Seljavaara, Anu & Kärjä, Päivi (toim.): Juhlat alkakoot! Vuotuisia tapoja ja perinteitä. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28965-5
  • Tuomikoski, Pekka: Päivästä päivään: Kalenterimme merkkipäivät. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4792-3
  • Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja: Suomalaiset merkkipäivät. (Kalevalaseuran vuosikirja 59) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1979. ISBN 951-717-178-1
  • Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. (Valokuvin kuvitettu laitos (1. laitos 1950)) Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-13320-9

Aiheesta muualla

Wikikirjastossa on aihe: Juhlakirja