Arne Rousi

Nykyään Arne Rousi on aihe, joka herättää monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Arne Rousi on ollut lukuisten keskustelujen kohteena ja se on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla. Johtuipa historiallisesta merkityksestään, populaarikulttuuriin vaikutuksestaan ​​tai merkityksestään tieteessä ja tekniikassa, Arne Rousi on ilmiö, joka kiehtoo edelleen niin asiantuntijoita kuin fanejakin. Tässä artikkelissa tutkimme Arne Rousi:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä ja kattavuutta nyky-yhteiskunnassa.

Arne Rousi
Henkilötiedot
Syntynyt1. syyskuuta 1931
Jämsä
Kuollut12. heinäkuuta 2020 (88 vuotta)
Turku
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Instituutti Turun yliopisto
Tutkimusalue kasvitiede

Arne Henrik Rousi (vuoteen 1942 Brusin; 1. syyskuuta 1931 Jämsä – 12. heinäkuuta 2020 Turku[1]) oli suomalainen kasvitieteilijä ja professori sekä Turun yliopiston rehtori.[2]

Rousi valmistui vuonna 1950 ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta. Hän suoritti vuonna 1955 filosofian kandidaatin ja vuonna 1956 lisensiaatin tutkinnon ja väitteli tohtoriksi vuonna 1958 Helsingin yliopistossa.[3]

Rousi oli aloittanut jo opintojensa loppuvaiheessa Turun yliopiston kasvitieteen assistenttina. Apulaisprofessoriksi hänet nimitettiin vuonna 1966 ja professoriksi vuonna 1987. Rousi valittiin vuoden 1987 elokuussa rehtoriksi. Turun yliopiston valtuusto valitsi hänet vuonna 1990 vielä toiselle kolmivuotiskaudelle. Rousi oli rehtorina ajamassa Suomen yliopiston työnjaon kehittämistä ja voimavarojen suuntaamista. Turun yliopiston mahdollisiksi painopisteiksi hän ehdotti ympäristöntutkimuksen ja ekologian, molekyylibiologian ja bioteknikan sekä taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen.[3]

Rousi oli Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 1994.[4]

Rousin kirjoittama, vuonna 1997 julkaistu Auringonkukasta viiniköynnökseen sai Valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Teos oli ehdokkaana myös Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi.

Rousi oli innostunut musiikista, ja hänelle opettivat pianonsoittoa muun muassa Dmitry Hintze, Timo Mikkilä ja France Ellegaard. Rousi toimi myös suomalaisissa musiikkijärjestöissä, ja hän oli Kuhmon kamarimusiikin hallituksen puheenjohtajana ja taustavaikuttajana Turun Soitannollisessa Seurassa. Rousi soitti myös seuran pianokvintetissä ja esiintyi yös monissa duo- ja trioyhtyeissä.[1]

Arne Rousin poikia ovat sellisti Martti Rousi ja kapellimestari Tuomas Rousi.[5] Bassolaulaja Erik Rousi on Arne Rousin lapsenlapsi.[6] Arne Rousin isä oli majuri, pankinjohtaja Arvo Rousi, vuoteen 1942 Brusin (1892–1987), joka oli viimeinen elossa ollut kalterijääkäri. Arne Rousi kirjoitti eläkkeelle jäätyään isänsä vaiheista kirjan Shpalernajassa ja Suomenlahden jäillä: Suomen itsenäistymisvuodet viimeisen kalterijääkärin kokemina (Tammi 2001).[7]

Lähteet

  1. ↑ a b Kallio, Heikki & Lagerspetz, Juhani & Immonen, Kari: Kansainvälinen kasvitieteilijä ja musiikin taitaja. Aamulehti, 29.7.2020, 139. vsk, nro 205, s. B9. Sanoma Media Kustannus Oy.
  2. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 609–610. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  3. ↑ a b Turun yliopiston entinen rehtori Arne Rousi on kuollut. 13.7.2020. Turun yliopisto. Viitattu 29.7.2020.
  4. ↑ SPHINX Societas Scientiarum Fennica Vuosikirja 2019-2020. Suomen Tiedeseura, 2020.
  5. ↑ Immonen, Kari: ”Rousi, Arne (1931–)”, Suomen kansallisbiografia, osa Hakemisto, s. 63. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 951-746-441-X Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Tahto laulamiseen löytyi, kun takana oli viisi vuotta nettipokeria – tässä saattaa olla Suomen seuraava kuningasbasso. Yle Uutiset. Viitattu 21.8.2018.
  7. ↑ Turun yliopiston historia : Arne Rousi, rehtorina 1987–1993

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Arje Scheinin 		Turun yliopiston rehtori
1987–1993 		Seuraaja:
Keijo Paunio