Nykymaailmassa Brasilian Grand Prix 1989 on tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt yhteiskunnan huomion yleensä. Sen vaikutukset ovat tuntuneet arjen eri osa-alueilla, synnyttäen keskustelua, pohdiskelua ja merkittäviä muutoksia eri alueilla. Koska Brasilian Grand Prix 1989 on edelleen kiinnostuksen ja kiistan kohteena, on tärkeää analysoida sen vaikutukset ja seuraukset täysin sekä tutkia mahdollisia ratkaisuja ja polkuja eteenpäin. Tässä artikkelissa perehdymme Brasilian Grand Prix 1989:n kiehtovaan maailmaan tutkimalla sen juuria, sen nykyisiä ulottuvuuksia ja sen mahdollista kehitystä tulevaisuudessa.
![]() |
|
---|---|
1. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1989.
|
|
![]() |
|
Päivämäärä | 26. maaliskuuta 1989 |
Sijainti | Autódromo Internacional Nelson Piquet, Jacarepaguá, Rio de Janeiro |
Ratatyyppi | moottorirata |
Radan pituus | 5,031 km |
Kilpailun pituus | 61 kierrosta, 306,981 km |
Sää | kuuma, kuiva, aurinkoinen |
Paalupaikka | |
Kuljettaja |
![]() (McLaren-Honda) |
Paaluaika | 1.25,302 |
Palkintokoroke | |
Voittaja |
![]() (Williams-Renault) |
Toinen |
![]() (McLaren-Honda) |
Kolmas |
![]() (March-Judd) |
Nopein kierros | |
Kuljettaja |
![]() (Williams-Renault) |
Kierrosaika | 1.32,507 (kierroksella 47) |
Brasilian Grand Prix 1989 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 26. maaliskuuta 1989 viimeistä kertaa Jacarepaguán radalla. Kilpailu oli kauden 1989 avauskilpailu ja sen voitti kuudennesta ruudusta lähtenyt Nigel Mansell.
Ayrton Senna lähti kilpailuun tuttuun tyyliin paalupaikalta. Hän sai kuitenkin huonon startin jolloin sekä Riccardo Patrese että Gerhard Berger vilahtivat Sennan ohitse. Senna tunki kuitenkin ensimmäiseen väkisin molempien rinnalle, jolloin sekä Senna että Berger pyörähtivät radalta. Senna pääsi jatkamaan kisaa, mutta Berger joutui keskeyttämään. Patrese johti kilpailua, perässään Thierry Boutsen, Mansell, Alain Prost,Ivan Capelli, Derek Warwick, Alessandro Nannini ja Johnny Herbert.
Mansell ohitti pian Boutsenin, jonka ohitse menivät lopulta kaikki muutkin kun Williamsin moottori hajosi. Kierroksella 15. Mansell ohitti Patresen ja siirtyi kilpailun johtoon. Renkaanvaihtojen jälkeen tilanne oli kolmen kärjen osalta sama, kunnes Patrese keskeytti. Mansell voitti kilpailun ennen Prostia ja kolmanneksi noussutta Mauricio Gugelminia.[1]
1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
Radat | Autódromo José Carlos Pace (1973–1977, 1979–1980, 1990–2019) Autódromo Internacional Nelson Piquet (1978, 1981–1989) |