Nykymaailmassa Europarlamenttivaalit 2009 on aihe, joka on saavuttanut merkittävän merkityksen eri opintoaloilla. Olipa kyse tieteellisestä, kulttuurisesta, historiallisesta tai sosiaalisesta alalla, Europarlamenttivaalit 2009 on vanginnut tutkijoiden, asiantuntijoiden ja harrastajien huomion. Sen vaikutus ulottuu ajan myötä ja kattaa laajan joukon näkökulmia yksilöstä kollektiiviin, mikä mahdollistaa sen merkityksen ja seurausten syvällisen ja reflektoivan analyysin. Tässä artikkelissa tutkimme Europarlamenttivaalit 2009:n eri puolia ja lähestymistapoja tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
Osa artikkelisarjaa |
Euroopan unionin politiikka |
---|
![]() |
Europarlamenttivaalit järjestettiin 4.–7. kesäkuuta 2009 Euroopan unionin 27 jäsenmaassa. Europarlamenttiin valittiin yhteensä 736 meppiä. Bulgaria ja Romania osallistuivat vaaleihin ensimmäistä kertaa samanaikaisesti muiden kanssa.
Europarlamentin PR-materiaaleissa sanottiin, että äänestäjän valitsema meppi joutuisi pohtimaan kysymyksiä kuten ”Kuinka sinä yhdistäisit perheen ja työn? Kuinka avoimia rajojemme pitäisi olla? Millaista energiaa sinä haluat? Pitäisikö rahoitusmarkkinoita säännellä tiukemmin?”[1]
Europarlamentin perinteisesti yhdentymismieliset sosialistit olivat vaalien alla huolissaan siitä, että kolmannes Ranskan sosialistiehdokkaista vastusti Euroopan perustuslakia. Vastustajat olivat lisäksi ehdokaslistansa kärkipäässä. Europarlamentaarikko Jo Leinenin mukaan varsinkaan sosialisteilla ei olisi varaa euroskeptisismiin tai eurovastaisuuteen. [2]
Liberaalit nostivat kampanjansa keskiöön kansalaisvapaudet. Talouskriisiin liittyen he korostivat kampanjansa avajaisissa vapaata markkinataloutta. [3] Sosialistit puolestaan halusivat maailmanlaajuisen finanssijärjestelmän reformin, jotta talouskriisi ei uusiutuisi.[4]