Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa syvemmälle Eurokolikot:een ja tutkia sen monia puolia. Eurokolikot on aihe, joka on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion, ja sen merkitys kattaa eri aloja. Kautta historian Eurokolikot on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskunnassa, kulttuurissa ja tieteessä, ja se on osoittanut ennen ja jälkeen tapaa, jolla ymmärrämme ympäröivää maailmaa. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla tarkastelemme Eurokolikot:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykyhetkeen. Selvitämme, kuinka Eurokolikot on kehittynyt vuosien varrella ja mikä sen merkitys on nykyään. Tämä artikkeli kutsuu sinut uppoutumaan Eurokolikot:n kiehtovaan maailmaan ja selvittämään, miksi se on edelleen kiinnostava ja keskustelunaihe tänään.
Osa artikkelisarjaa |
Euroopan unionin politiikka |
---|
![]() |
Eurokolikoita on kahdeksan eriarvoista, yhdestä sentistä kahteen euroon (yksi euro jakautuu sataan senttiin). Kolikot otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Maat aloittivat kolikoiden valmistamisen 1999 ja löivät niihin vuosiluvun 2002, paitsi Alankomaat, Belgia, Espanja, Ranska ja Suomi, jotka löivät kolikoihin valmistusvuoden.
Kolikoiden arvopuoli (klaava) on kaikissa euromaissa yhtäläinen, mutta tunnuspuolen (kruuna) on jokainen euroalueen maa suunnitellut itse. Tämän vuoksi kustakin kolikosta on useita eri malleja liikkeessä samaan aikaan.
Kolikot ovat Euroopan unionin jäsenmaiden kansallisten rahapajojen valmistamia. Kaikissa euromaissa ei ole rahapajaa, ja näiden maiden kolikot on valmistettu jossakin toisessa EU-maassa sen mukaan, miltä rahapajalta on saatu edullisin tarjous valmistuskustannuksista (esimerkiksi Viron eurokolikot Suomen Rahapajalla [1]). Valmistusmäärissä noudatetaan tiukkoja kansallisia kiintiöitä, ja valuuttaa kokonaisuudessaan hallinnoi Euroopan keskuspankki (EKP).
Kolikoiden arvot, koot ja niissä käytetyt metalliseokset ovat seuraavat:[2]
Arvo | Halkaisija | Paksuus | Massa | Syrjä | Kuva syrjästä | Materiaali |
---|---|---|---|---|---|---|
1 sentti | 16,25 mm | 1,67 mm | 2,30 g | sileä | ![]() |
kuparipinnoitettu teräs (94,35 % teräs, 5,65 % kupari) |
2 senttiä | 18,75 mm | 1,67 mm | 3,06 g | sileä, jossa ura | ![]() | |
5 senttiä | 21,25 mm | 1,67 mm | 3,92 g | sileä | ![]() | |
10 senttiä | 19,75 mm | 1,93 mm | 4,10 g | tiheästi rihlattu muotoiltu syrjä (40 rihlaa) | ![]() |
Nordic Gold (89 % kupari, 5 % alumiini, 5 % sinkki, 1 % tina) |
20 senttiä | 22,25 mm | 2,14 mm | 5,74 g | sileä, 7 lovea | ![]() | |
50 senttiä | 24,25 mm | 2,38 mm | 7,80 g | tiheästi rihlattu muotoiltu syrjä (50 rihlaa) | ![]() | |
1 euro | 23,25 mm | 2,33 mm | 7,50 g | jaksoittainen rihlaus (3 × 29 rihlaa) | ![]() |
rengas: uushopeaa (75 % kupari, 20 % sinkki, 5% nikkeli) keskiosa: kolmikerrosmetallia (nikkelikupari–nikkeli–nikkelikupari) |
2 euroa | 25,75 mm | 2,20 mm | 8,50 g | tekstireunustus (maakohtainen), tiheä rihlaus (252 rihlaa) | ![]() |
rengas: nikkelikuparia (75 % kupari, 25 % nikkeli) keskiosa: kolmikerrosmetallia (uushopea–nikkeli–uushopea) |
Käytetyistä metalliseoksista nikkelimessinki ja Nordic Gold ovat väriltään keltaisia, nikkelikupari vaaleanharmaata.
Kolikkojen yhteiset puolet on suunnitellut belgialainen Luc Luycx[3], jonka nimikirjaimet "kaksois-L" ovat pienellä kolikoiden arvopuolella.
Kolikkojen arvopuoli on yhteinen kaikissa jäsenmaissa. Arvopuolella on rahan nimellisarvo sekä kartta-aihe, joka 1, 2 ja 5 sentin kolikoissa esittää Eurooppaa osana maapalloa ja suuremmissa kolikoissa vuoden 2007 alusta koko Eurooppaa [4].
Ennen vuotta 2007 10 sentin ja sitä suuremmissa kolikoissa kuva-aiheena oli vain vuosien 1995–2004 aikaisia EU:n jäsenmaita esittävä kartta. 1.5.2004 tapahtuneen EU:n laajentumisen vuoksi kartta-aihe kuitenkin oli jo vanhentunut ja olisi myöhemmin entisestään jäänyt jälkeen todellisesta EU:n kartasta, kun EU laajentuu lisää. Siksi 10 sentin ja sitä suuremmissa kolikoissa päätettiin korvata vuoden 2007 alusta lähtien pelkkiä EU-maita esittävä kartta koko maantieteellistä Eurooppaa esittävällä kartalla. Uuden kartan käyttöönotto ei tosin ollut pakollista vielä vuoden 2007 alusta, ja Italia, Itävalta, Portugali, San Marino ja Vatikaanivaltio[5] löivät kolikoitaan vielä vuonna 2007 vanhalla kartalla. Alle 10 sentin kolikoihin muutosta ei tarvittu. Vanhoja kolikoita ei kuitenkaan vedetty pois käytöstä, vaan ne säilyttivät arvonsa ja niiden käyttö maksuliikenteessä jatkuu. [4]
Toisen puolen eli niin sanotun kansallisen puolen aiheen päättää kukin kansallinen keskuspankki. Kansallisella puolella on kuitenkin aina oltava EU:n 12 tähteä sekä kolikon lyöntivuosi. Poikkeuksena käteiseuron käyttöönottoa edeltänyt 3 vuoden siirtymäaika, jolloin kolikoihin sai lyödä joko lyöntivuoden tai käyttöönottovuoden 2002.
Nykyisin voimassa olevien päätösten mukaan ainakin euroalueeseen tulevaisuudessa liittyvien uusien jäsenmaiden kolikoissa on kansallisella puolella oltava myös valtion nimi tai sen lyhenne. Joidenkin nykyistenkin jäsenmaiden kolikoissa valtion nimi on jo ilmaistu, esim. España tai RF (République Française), mutta tämä on pohjautunut vapaaehtoisuuteen. Lisäksi kansallisella puolella ei tule toistaa rahan arvoa ja nimeä; tähän kuitenkin sallitaan poikkeus, jos maassa on käytössä eri kirjainmerkistö, esimerkkinä Kreikka nykyisine kolikoineen. Ennen vuotta 2007 lyödyistä kolikoista kreikkalaisten lisäksi ainoastaan itävaltalaisissa on ollut arvomerkinnät myös kansallisella puolella.
Ainakin osassa Euroopan monarkioista on perinteenä tai lakiin kirjattuna vaatimuksena, että kolikkosarjan joissakin tai kaikissa kolikoissa on vallassa olevan monarkin kuva. Tämä näkyy myös näiden maiden eurokolikoissa. Samaa käytäntöä noudattaa myös Vatikaanivaltio. Näillä mailla on oikeus vaihtaa kolikoihinsa uudet kuvat hallitsijan vaihduttua tai muutoin 15 vuoden välein hallitsijan kuvan päivittämiseksi hänen piirteisiinsä iän myötä tulevien muutosten mukaan. Muiden euromaiden tulee säilyttää kolikoidensa kansalliset kuva-aiheet vakioina (pieniä yksityiskohtien muutoksia lukuun ottamatta). [6]
Euroopan unioniin kuuluvat euromaat ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi ja Viro. EU:hun kuulumattomat San Marino ja Vatikaani tuottavat eurokolikoita Italian kiintiöstä ja Monaco Ranskan kiintiöstä. Myös Andorra käyttää euroja, mutta sillä oikeus omalla kuva-aiheellaan varustettuihin kolikoihin 1. heinäkuuta 2013 alkaen[7]. Andorra suunnitteli julkaisevansa omat kolikkonsa maalis-huhtikuussa 2014[8]. Ensimmäisiä rahoja alettiin kuitenkin viivästysten takia painamaan vasta heinäkuussa[9][10]. Lopullinen rahojen julkaisupäivä ilmoitettiin loppuvuodelle 2014[11]. Myöhemmin ilmoitettiin että kolikot julkaistaan 15. tammikuuta 2015[12].
Bulgaria suunnitteli alun perin liittyvänsä euroon vuonna 2015[13]. Bulgarian pitää kuitenkin olla vähintään kaksi vuotta Euroopan vaihtokurssimekanismin ERM II:n jäsen, mihin Bulgaria liittyi heinäkuussa 2020, jonka jälkeen Bulgaria ilmoitti liittyvänsä euroon vuonna 2024[14][15]. Myöhemmin liittymisvuotta lykättiin vuoteen 2025[16] ja korkean inflaation takia vuoteen 2026[17][18]. Bulgaria on ilmoittanut ottavansa tuleviin 1 sentin - 50 sentin kolikkoihinsa Madaran ratsastajan sekä eurokolikkoihinsa Johannes Rilalaisen ja Paisij Hilendarskin kuvat. Romania suunnitteli alun perin ottavansa euron käyttöön vuonna 2019[19]. Myöhemmin elokuussa 2017 Romanian ulkoministeri Teodor Meleșcanu ilmoitti Romanian ottavan euron valuutakseen vasta vuonna 2022[20]. Myöhemmin liittymistä lykättiin vuoteen 2024[21] ja vielä pidemmälle vuoteen 2029[22].
Valtio ja sen eurokolikot | Käteisen käyttöönottovuosi |
Kuva-aiheet |
---|---|---|
A. Euroalue | ||
![]() |
2002 |
|
![]() |
2002 |
|
![]() |
2002 |
|
![]() |
2002 | |
![]() |
2002 |
|
![]() |
2002 |
|
![]() |
2002 |
|
![]() |
1. tammikuuta 2023[27] |
|
![]() |
2008 |
|
![]() |
1. tammikuuta 2014 |
|
![]() |
1. tammikuuta 2015[28] |
|
![]() |
2002 |
|
![]() |
2008 |
|
![]() |
2002 | |
![]() |
2002 |
|
![]() |
2002 |
|
![]() |
2009 |
|
![]() |
2007 |
|
![]() |
2002 |
|
![]() |
2011 |
|
B. EU:n ulkopuoliset Euroopan maat | ||
![]() |
2002 (yksipuolisella päätöksellä), 1.7.2013 omat kolikot[7], julkaistiin 15. tammikuuta 2015. |
|
![]() |
2002 |
|
![]() |
2002 |
|
![]() |
2002 | |
C. Tulevia euromaita | ||
![]() |
1. tammikuuta 2026, tavoite. |
|
![]() |
1. tammikuuta 2029, tavoite. |
|
Suomessa ei ole otettu euroon siirryttäessä yhden ja kahden sentin kolikoita käyttöön, vaan jatkettiin jo markka-aikana aloitettua hintojen pyöristystä. Käteiskaupassa maksu pyöristetään lähimpään viiteen senttiin. Yhden ja kahden sentin kolikot ovat Suomessa laillisia maksuvälineitä ja kaupan on otettava niitä vastaan, ellei se ole selkeästi ilmoittanut kieltäytyvänsä vastaanottamasta niitä. Suomi on kuitenkin lyönyt vuosittain yhden ja kahden sentin kolikoita, ja ne menevät rahankeräilijöiden tarpeisiin. [35]
Lähimpään viiteen senttiin on käteismaksut pyöristetty myös Alankomaissa (1.9.2004 alkaen), Belgiassa (1.10.2014 alkaen) ja Irlannissa (28.10.2015 alkaen). Myös nuo maat ovat jatkaneet yhden ja kahden sentin kolikoiden valmistusta.
Arvo | Kappalemäärä | % määrästä | Yhteensä arvo | % arvosta | Yhteensä massa |
---|---|---|---|---|---|
1 sentti | 19 343 milj. | 23,6 % | 193 milj. € | 1,0 % | 44 489 t |
2 senttiä | 15 779 milj. | 19,2 % | 316 milj. € | 1,6 % | 48 284 t |
5 senttiä | 13 376 milj. | 16,3 % | 669 milj. € | 3,3 % | 52 434 t |
10 senttiä | 10 597 milj. | 12,9 % | 1 060 milj. € | 5,2 % | 43 448 t |
20 senttiä | 8 336 milj. | 10,1 % | 1 667 milj. € | 8,2 % | 47 849 t |
50 senttiä | 4 835 milj. | 5,8 % | 2 418 milj. € | 11,9 % | 37 713 t |
1 euro | 6 015 milj. | 7,2 % | 6 015 milj. € | 29,4 % | 45 113 t |
2 euroa | 4 033 milj. | 4,9 % | 8 067 milj. € | 39,5 % | 34 281 t |
Yhteensä | 82 314 milj. | 100 % | 20 404 milj. € | 100 % | 353 611 t |
Euroopan keskuspankin mukaan vuoden 2008 lopussa oli laskettu liikenteeseen yli 82 miljardia eurokolikkoa ja ne ylittävät yhteisarvoltaan 20 miljardia euroa. [36]
Vuodesta 2004 kukin euroalueen maa voi laskea liikkeeseen yhden 2 euron erikoisrahan vuodessa. Poikkeustapauksissa maat voivat kuitenkin laskea yhdessä liikkeeseen myös toisen erikoisrahan, joka juhlistaa jotakin koko Euroopan kannalta tärkeää tapahtumaa. Erikoisrahoilla on samat tekniset ominaisuudet ja sama yhteinen puoli kuin tavanomaisilla 2 euron kolikoilla. Erikoisrahojen kansallisella puolella on kuitenkin erityinen kuva-aihe, joka eroaa tavanomaisten eurorahojen kuva-aiheista.
Ensimmäisen 2 euron erikoisrahan julkaisi vuonna 2004 Kreikka, ja sillä juhlistettiin Ateenan olympialaisia[37].
Suomi on julkaissut vuosittain vähintään yhden 2 euron erikoisrahan:
Euromaat ovat yhdessä laskeneet liikenteeseen viisi erikoisrahaa:
Erikoisrahat ovat laillisia maksuvälineitä kaikkialla euroalueella.
Euroalueen jäsenvaltiot voivat laskea liikkeeseen myös kansallisia juhlarahoja. Useimmiten juhlarahat lyödään jostakin jalometallista, tavallisimmin hopeasta ja eräät kullasta. Juhlarahat ovat euroarvoisia, mutta ne ovat laillisia maksuvälineitä vain liikkeellelaskumaissaan. Juhlarahan nimellisarvo ei saa olla mikään tavallisten käyttökolikoiden nimellisarvoista. Juhlarahojen myyntihinta on kuitenkin yleensä korkeampi kuin niiden nimellisarvo, ja sen vuoksi ne eivät käytännössä liiku maksuliikenteessä, vaan päätyvät suoraan keräilijöille.
Suomen Rahapaja valmisti vahingossa noin 55 000 kappaleen erän virheellisiä kahden euron kolikoita loppuvuodesta 2006. Kolikossa oli uusi, vuonna 2007 käyttöön otettavaksi tarkoitettu arvopuoli, mutta vuoden 2006 kansallinen puoli [55]. Tällainen virhe on syntynyt ilmeisesti siten, että kun Suomen Rahapaja löi vuoden 2007 alusta eurot käyttöön ottaneen Slovenian kolikot ja niihin kaikkiin tuli uuden mallinen arvopuoli, niin sen jälkeen alettiin lyödä Suomen vuoden 2006 kolikoita, mutta arvopuolen meisti unohdettiin vaihtaa vanhan malliseksi. Virhelyönnin keräilyarvo oli alkuvuodesta 2007 noin 120–150 € ja kesän aikana hintataso laski 70 euron tietämille. Sittemmin vastaavanlaisia virheellisyyksiä väärällä kartalla on lyöty ainakin Saksan ja Portugalin kolikoihin[56].
Muita, pienempiä virheitä kolikoissa on ollut paljonkin. Tunnetuimpia ovat erilaiset ylimääräiset pahkurat kolikoiden kuvioissa. Esimerkiksi vuosiluvulla 1999 olevissa kolikoissa jonkin yhdeksikön renkaan sisäpuoli saattaa olla umpimetallia. Tällainen lyöntivirhe on johtunut meistin vaurioitumisesta siten, että siitä on kulunut tai murtunut pois palanen, ja tällainen kohta on jäänyt kolikon pinnassa siten koholle. Virhetyyppiä näkee joskus ulkonäkönsä vuoksi kutsuttavan virheellisesti valuviaksi, vaikkei kolikoiden kuvioita muodostetakaan valamalla kolikko muottiin vaan lyömällä kaiverretulla meistillä suurella voimalla sileän kolikkoaihion pintaan kuvio. Näistäkin virhelyönneistä on toisinaan maksettu suurempi keräilyhinta kuin kolikon nimellisarvo.