Jouppila (Seinäjoki)

Nykymaailmassa Jouppila (Seinäjoki) on aihe, joka on saanut suurta merkitystä useilla alueilla. Olipa kyse politiikasta, yhteiskunnasta, tieteestä tai tekniikasta, Jouppila (Seinäjoki) on onnistunut kiinnittämään suuren joukon ihmisiä ympäri maailmaa. Sen vaikutus on niin merkittävä, että sen vaikutus on tuntunut jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla, mikä on synnyttänyt keskustelua, keskustelua ja pohdintaa sen tärkeydestä ja vaikutuksista. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Jouppila (Seinäjoki):n roolia nykyään, analysoimme sen eri puolia ja yritämme ymmärtää, kuinka se on noussut niin näkyvälle paikalle julkisessa keskustelussa.

Jouppila
Kaupungin kartta, jossa Jouppila korostettuna.
Kaupungin kartta, jossa Jouppila korostettuna.
Kaupunki Seinäjoki
Suuralue Läntinen
Kaupunginosa nro 10
Väkiluku 1 133[1] (31.12.2022)
Lähialueet

Jouppila on Seinäjoen 10. kaupunginosa.[2] Se sijaitsee Läntisellä suuralueella,[3] noin yhden ja puolen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Vuoden 2022 joulukuussa Jouppilan asukasluku oli 1 133. Alueella on Seinäjoen korkein kohta, Jouppilanvuori (118 metriä merenpinnasta) ja urheilukeskus, jossa on muun muassa tenniskentät, kaksi jäähallia ja täysimittainen luistelustadion. Jouppilan alueella joen rannassa on myös Seinäjoen teknologia- ja yliopistokeskus Frami.[4] Jouppilan asuinalueella on pääasiassa omakotitaloja.

Historia

1800-luvulla kaupanteko keskittyi Östermyraan, joka oli nuoren kunnan ydinkeskus. 1870-luvulla kaupanteon painopiste siirtyi Joupin, Jouppilan ja Nyykoolin seudulle.[5]

Galleria

Lähteet

  • Mäki, Aki: Kauppa kävi jotta pirellä piti. (Seinäjoen liiketoiminnan varhaishistoriaa) Vaasa Oy, 1988. ISBN 952-90043-2-X

Viitteet

  1. ↑ Peltokangas, Heikki: Seinäjoen asukasluku pullistelee yllättävästi Ilkka-Pohjalainen. 28.5.2023. Viitattu 30.5.2023.
  2. ↑ Seinäjoen kaupunginosat (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Tietoa Taskuun (2013) (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Seinäjoen kaupungin karttapalvelu kartat.seinajoki.fi. Viitattu 6.9.2019.
  5. ↑ Mäki 1988, s. 10–11

Aiheesta muualla