Kladistiikka

Nykymaailmassa Kladistiikka:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Kladistiikka on kiinnittänyt laajan yleisön huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, työelämän vaikutuksensa tai henkilökohtaisen kehityksensä merkityksen vuoksi. Kun siirrymme eteenpäin 2000-luvulle, kiinnostus ja uteliaisuus Kladistiikka:tä kohtaan näyttää vain lisääntyvän, mikä saa meidät tutkimaan ja ymmärtämään kaikkia tähän aiheeseen liittyviä näkökohtia. Tässä artikkelissa perehdymme Kladistiikka:n eri puoliin, analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja tutkimme sen vaikutuksia nykyään.

Tieteellinen luokittelu
Luokittelun tasot
Termejä
Kasvien luokittelu

Fylogeneettinen systematiikka eli kladistiikka on eliöiden tieteellisen luokittelun lähestymistapa, jossa luokituksen on tarkoitus heijastaa eliöiden evolutiivista polveutumishistoriaa. Polveutumishistorian selvittämiseksi eliöiden nykyisten tuntomerkkien perusteella pyritään käyttämään objektiivisia päättelysääntöjä.[1]

Biologisen systematiikan tehtävänä on eliöiden nimeäminen ja luokittelu sekä eliömaailman monimuotoisuuden jäsentäminen. Perinteisesti, esimerkiksi linnéläisessä systematiikassa, luokittelu on perustunut lähinnä lajien (morfologisiin) samankaltaisuuksiin riippumatta siitä, miten ja milloin nämä samankaltaisuudet ovat syntyneet.[2] 1900-luvun jälkipuolella käyttöön tulleen, erityisesti Willi Hennigin ajatuksiin perustuvan, fylogeneettisen systematiikan tarkoituksena on luokittelu, jossa taksonit vastaavat yksikäsitteisesti evoluutiopuun haaroja, monofyleettisiä ryhmiä eli kladeja (kehityslinjoja). Informaatio siitä, mitkä eliöt muodostavat monofyleettisen ryhmän, sisältyy vain niihin ominaisuuksiin tai tuntomerkkeihin, jotka ovat syntyneet kyseisessä kehityslinjassa sen eriydyttyä muista kehityslinjoista. Kladistinen analyysi pyrkii tunnistamaan tällaiset synapomorfiset tuntomerkit ja rekonstruoimaan evoluutiopuun niiden perusteella. Sen sijaan jo ajalta ennen kyseessä olevan ryhmän eriytymistä periytyvät samankaltaisuudet, synplesiomorfiat, eivät kerro linjan historiasta.[3]

Kladogrammit

Biologisessa systematiikassa eliöille voidaan laatia niiden keskinäisiä samankaltaisuuksia kuvaava puumainen, kaksiulotteinen kuva. Tällaista kaaviokuvaa kutsutaan dendrogrammiksi. Fylogeneettisen systematiikan menetelmät tuottavat kladogrammeiksi kutsuttuja kaavioita, jotka ovat dendrogrammin erikoistapauksia. Kladogrammi on puumainen kaavio, joka pohjautuu havaintoihin eliöiden rakenteesta ja geneettisistä ominaisuuksista, taustaoletuksiin evoluution mekanismeista ja tiettyyn tieteenfilosofiseen lähtökohtaan, parsimoniaan, eli yksinkertaisten ja selkeiden selitysten tavoitteluun. Analyysin tuloksena löytyy usein enemmän kuin yksi kladogrammi. Metodiikka ei nykyisin tarjoa selvää ratkaisua siihen, mikä löytyneistä kladogrammeista olisi juuri se oikea, joten tutkijan on kyettävä löytämään jonkinlainen "konsensuspuu" vaihtoehtoisten mallien väliltä.[4]

Kladogrammi on parsimoniaperiaatteella tehty dendrogrammi, joka kuvaa käytettävissä olevan tietoaineiston avulla tutkittavan lajiryhmän (sisäryhmän) taksonien lajiutumisjärjestyksen. Se on myös analyysin tulos, jota voi parantaa vain lisäämällä aineistoa. Kladogrammi voi esimerkiksi kertoa, että ihminen ja simpanssi ovat lähempää sukua toisilleen kuin kumpikaan on gorillalle. Tämä lajiutumisjärjestyksen kuvaus voi sisältää monia erilaisia evolutiivisia kehityspolkuja varsinkin silloin, kun voidaan tehdä oletuksia vielä tuntemattomista lajien esi-isistä.[4]

Peruskäsitteitä

Keltainen ryhmä (sauropsidit) on monofyleettinen, sininen ryhmä (matelijat) on parafyleettinen, ja punainen ryhmä (tasalämpöiset eläimet) on polyfyleettinen.
  • Monofyleettinen ryhmä eli kladi sisältää yhteisen esi-isän ja kaikki sen jälkeläislajit.
  • Parafyleettinen ryhmä on karsittu monofyleettinen ryhmä eli ryhmä, josta on suljettu pois tiettyjä yhteisen esi-isän jälkeläislajeja. Esimerkiksi matelijat on sauropsidien parafyleettinen ryhmä, jonka ulkopuolelle on rajattu linnut. Parafyleettisten ryhmien käyttöä ei yleensä pidetä suositeltavana, vaikka niitä toisinaan käytetäänkin.
  • Polyfyleettinen ryhmä sisältää jäseniä kahdesta erillisestä monofyleettisestä ryhmästä. Esimerkiksi lentävät eläimet tai yhteyttävät eliöt olisivat tällaisia ryhmiä. Polyfyleettisiä ryhmiä ei tieteellisessä luokittelussa tule käyttää. Historiallisista syistä niitä kuitenkin vielä esiintyy myös eliökunnan tieteellisessä luokituksessa.
  • Tutkimuksen kohteena olevan fylogeneettisen ryhmän (sisäryhmä) ulkoryhmä on laji tai lajiryhmä, joka ei kuulu sisäryhmään, mutta jota pidetään sen lähisukulaisena.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ kladistiikka Tieteen termipankki. 25.03.2018. Viitattu 25.03.2018.
  2. ↑ Puttonen, Mikko: Linné järjesti luonnon (Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2015) Tiede -lehti. 3.1.2007. Viitattu 25.03.2018.
  3. ↑ Schmitt, Michael: From Taxonomy to Phylogenetics: Life and Work of Willi Hennig Systematic Biology – Oxford Academic. 1.5.2014. Viitattu 25.03.2018. (englanniksi)
  4. ↑ a b Karala, Maija: Mikä ihmeen kladistiikka? Erään planeetan ihmeitä. 17.05.2011. Viitattu 25.03.2018.

Aiheesta muualla