Michèle Morgan

Michèle Morgan:n maailmasta löydämme monenlaisia ​​näkökohtia ja erityispiirteitä, jotka ansaitsevat tutkia ja ymmärtää. Asiantuntijoiden ja tutkijoiden kiinnostuksen kohteena ja tutkimusten kohteena on ollut Michèle Morgan sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Michèle Morgan:tä koskevien mielipiteiden ja lähestymistapojen moninaisuus kutsuu pohtimaan sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueille. Kautta historian Michèle Morgan on synnyttänyt keskusteluja, kiistoja ja jopa inspiraatiota jättäen jälkensä kulttuuriin, tieteeseen, politiikkaan ja muille alueille. Tässä artikkelissa perehdymme Michèle Morgan:n kiehtovaan universumiin ja tutkimme sen monia puolia ja merkitystä nykymaailmassa.

Michèle Morgan elokuvassa Notre Damen varjossa (1942).

Michèle Morgan (synt. Simone Renée Roussel; 29. helmikuuta 1920 Neuilly-sur-Seine – 20. joulukuuta 2016[1]) oli ranskalainen näyttelijä.

Morgan muutti lapsuudenkodistaan 15-vuotiaana ja sai opetusta René Simonilta. Hän sai vuonna 1946 roolistaan Pastoraalisinfoniassa Cannesin elokuvajuhlien parhaan naisnäyttelijän palkinnon. Hän esiintyi myös englanninkielisissä elokuvissa kuten Michael Curtizin Pirunsaaren vangit (Passage to Marseille, 1944) yhdessä Humphrey Bogartin ja Claude Rainsin kanssa.[2] Hän sai oman tähtensä Hollywood Walk of Fameen.

Morgan oli vuosina 1942–1948 naimisissa näyttelijä William Marshallin kanssa, ja parilla oli näyttelijäpoika Michael ”Mike” Marshall. Avioeron jälkeen Morgan meni vuonna 1950 uusiin naimisiin ranskalaisen näyttelijä Henri Vidalin kanssa. Henri Vidal kuoli vuonna 1959, William Marshall 1994 ja Mike-poika 2005. Vuonna 1960 Morgan solmi kolmannen avioliittonsa Gérard Ouryn kanssa.[2] Avioliitto kesti 46 vuotta aina Ouryn kuolemaan asti 2006.

Ranskan hallitus teki Michèle Morganista vuonna 1969 Kunnialegioonan jäsenen. Hänelle myönnettiin vuonna 1992 kunnia-César ja 1996 Kultaisen leijonan kunniapalkinto.

Elokuvia

  • Hänen menneisyytensä (Gribouille) – 1937
  • Sumujen laituri (Le Quai des Brumes) – 1938
  • Taivaan soittoniekat (Les Musiciens du Ciel) – 1939
  • Pako pohjoiseen (La Loi du Nord) – 1939
  • Notre Damen varjossa (Joan of Paris) – 1942
  • Sano se iskusävelin (Higher and Higher) – 1943
  • Pirunsaaren vangit (Passage to Marseille) – 1944
  • Pastoraalisinfonia (La Symphonie pastorale) – 1946
  • The Fallen Idol – 1948
  • Fabiola – 1948
  • Madame X – uskoton nainen (L'Etrange Madame X) – 1950
  • 7 kuolemansyntiä (Les Sept péchés capitaux) – 1952
  • Totuuden hetki (La Minute de vérité) – 1952
  • Kohtaloita (Destinées) – 1952
  • Ylpeät (Les Orgueilleux) – 1953
  • Ahdistus (Obsession) – 1954
  • Keidas (Oasis) – 1954
  • Yön kuningatar (Marguerite de la nuit) – 1955
  • Älä leiki rakkaudella (Les Grandes manoeuvres) – 1955
  • Marie-Antoinette, Ranskan kuningatar (Marie-Antoinette reine de France) – 1956
  • Viininkorjuu (The Vintage) – 1957
  • Kuolleen miehen kosto (Retour de manivelle) – 1957
  • Maxime – 1958
  • Lunta ja lempeä (Vacanze d'inverno) – 1959
  • Kolme totuutta (Le Puits aux troits vérités) – 1961
  • Synnin palkka (Le Crime ne paie pas) – 1961
  • Siniparta (Landru) – 1965
  • Vihreät paholaiset (The Lost Command) – 1966
  • Viattoman nuoren miehen päiväkirja (Benjamin, ou les mémoires d'un puceau) – 1968
  • Kaikki hyvin (Stanno tutti bene) – 1990
  • Koko kansan Bulworth – 1998

Lähteet

  1. ↑ de Sèze, Cécile: La comédienne Michèle Morgan est morte à 96 ans RTL. 20.12.2016. Viitattu 21.12.2016. (ranskaksi)
  2. ↑ a b Porträt der Schauspielerin Michèle Morgan. Thomas Staedli. Viitattu 8.4.2018.(saksaksi)

Aiheesta muualla