Toimintaseikkailupeli
Nykymaailmassa Toimintaseikkailupeli on edelleen erittäin kiinnostava ja keskustelunaihe niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa. Teknologian ja globalisaation kehittyessä Toimintaseikkailupeli on edelleen ajankohtainen nyky-yhteiskunnassamme ja herättää edelleen useita ristiriitaisia tunteita ja mielipiteitä. Tässä artikkelissa tutkimme Toimintaseikkailupeli:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme ja tutkimme kaikkea sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen maailmaan. Lisäksi analysoimme Toimintaseikkailupeli:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja kiistoja tavoitteenaan tarjota täydellinen ja tasapainoinen näkemys tästä tärkeästä aiheesta.
Toimintaseikkailupeli on videopelien lajityyppi, joka yhdistää seikkailupelin elementteihin toimintapelin elementtejä.[1] Toimintaseikkailupeligenren aloitti Atari 2600:lle vuonna 1979 julkaistu Adventure.[2] Pelityypin edustajia ovat muun muassa Prince of Persia-, Tomb Raider-, Zelda- ja Metroid-pelisarjat.
Koska toimintaseikkailu on kahden eri genren yhdistelmä, sen rajojen määrittely on vaikeaa. Tyypillisesti puhdas seikkailupeli sisältää ongelmia pelaajan ratkaistavaksi eikä juurikaan toimintaa. Puhtaat toimintapelit puolestaan perustuvat reaaliaikaiseen reagointiin ja refleksien harjoittamiseen. Toimintaseikkailut sisältävät sekä ongelmanratkontaa että refleksien testaamista, sekä väkivallattomissa että väkivaltaisissa tilanteissa.
Toimintaseikkailulajityyppi vakiintui Shigeru Miyamoton suunnitteleman The Legend of Zeldan (1986) myötä. Peli yhdisteli menestyneesti elementtejä eri lajityypeistä: se sisälsi seikkailua, siirtymäpulmia, seikkailutyylisiä inventaariopulmia, toimintaa, rahajärjestelmän ja yksinkertaisen roolipelityylisen tasokehityksen ilman kokemuspisteitä.[3]
Alalajityypit
Suosittuja alalajityyppejä:
- Ensimmäisen persoonan toimintaseikkailupeli hyödyntää ensimmäisen persoonan kuvakulmaa, mutta sisältää paljon seikkailupelillisiä elementtejä.
- Tasohyppely sisältää perinteisesti sekä ongelmanratkontaa että toimintaa.
- Hiiviskelypeli keskittyy suoran toiminnan sijaan piileskelyyn vihollisilta, jolloin ongelmienratkonta ja seikkailu saavat suuremman painoarvon.
- Selviytymispeli pyrkii realistiseen selviytymiseen ja voi sisältää taktisia elementtejä kuten suojien rakentamista.
- Selviytymiskauhupelissä pelaajan on usein selvittävä vähäisellä varustuksella ja harvassa olevien tallennuspisteiden varassa. Pelissä on tyypillisesti epäluonnollisia vastustajia.
Lähteet
- ↑ Luban, Pascal: Designing and Integrating Puzzles in Action-Adventure Games Gamasutra. 6.12.2002. Viitattu 5.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Perron, Bernard: The Video Game Theory, s. x. Routledge, 2003. ISBN 0-415-96578-0 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Fahs, Travis: IGN Presents the History of Zelda IGN. 27.8.2010. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toimintaseikkailupeli Wikimedia Commonsissa
