Tämä artikkeli käsittelee Seikkailupeli:n aihetta yksityiskohtaisesti ja tyhjentävästi. Erilaisia Seikkailupeli:een liittyviä näkökohtia analysoidaan sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Keskustellaan asiaan liittyvistä eri kannoista ja mielipiteistä sekä Seikkailupeli:n vaikutuksista eri elämänalueille. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle täydellisen ja objektiivisen näkemyksen Seikkailupeli:stä, jotta he ymmärtävät perusteellisesti sen tärkeyden ja sen mahdolliset seuraukset nykymaailmassa.
Seikkailupeleillä viitataan videopeleihin, joissa tarina, ongelmien pohdinta, hahmot ja usein myös tekstimateriaali ovat keskeisessä asemassa (erotuksena esimerkiksi toimintapeleihin).
Seikkailupeleissä pelaaja ohjaa pelin päähenkilöä, jonka tehtävänä on yleensä ratkoa erilaisia ongelmia ja puhua juonen kannalta tärkeille hahmoille juonen eteenpäin viemiseksi. Monet seikkailupelit on tarkoitettu interaktiivisiksi elokuviksi. Pelien teemat vaihtelevat vakavasta ja synkästä huumoriin.
Vaikka seikkailupeleille ei löydy selkeitä alalajeja, yleinen tapa luokitella on pelin tyylin ja käyttöliittymän mukaan:
1970-luvulla kehitetty Colossal Cave Adventure vaikutti lajityyppiin: peliä pelattiin lukemalla tekstiä ja syöttämällä yksinkertaisia komentoja.[1] Tekstiseikkailuja kutsutaan myös interaktiiviseksi fiktioksi.[1]
Tekstiseikkailupelit olivat yleisiä kotitietokoneiden alkuaikoina 1980-luvun alussa, mutta genre oli enimmäkseen hiipunut 1990-luvulle tultaessa. Tekstiseikkailupeleissä pelaajaa ohjaillaan kirjoittamalla komentoja ja tapahtumat sekä paikat esitetään kirjallisena kuvailuna. Tekstiseikkailut olivat graafisten seikkailupelien edeltäjiä. Vaikka suuri tekstimäärä vaatikin paljon tallennustilaa, tekstipohjaisen pelin vaatimukset tietokoneelta ovat pienet ja niitä saattoi pelata vaikka tietokone ei olisi tukenut lainkaan grafiikkaa. Aluksi pelit olivat puhtaasti tekstipohjaisia, mutta myöhemmin niihin alkoi tulla liikkumattomia kuvia mielikuvituksen tueksi.
1980-luvulla tunnettu tekstiseikkailupelien julkaisija oli yhdysvaltalainen Infocom, jonka nimikkeisiin kuuluvat muiden muassa fantasiamaailmaan sijoittuva Zork-sarja ja Douglas Adamsin kirjaan perustuva Hitchhiker’s Guide to the Galaxy. Tunnetuin Euroopasta tullut tekstiseikkailuihin erikoistunut pelintekoryhmä oli Magnetic Scrolls, jonka pelit julkaisi Rainbird. Uusia tekstiseikkailupelejä laaditaan nykyisinkin harrastuspohjalta.
Sierra On-Line oli ensimmäinen pelitalo, joka ryhtyi tuottamaan graafisia seikkailupelejä, joissa pelihahmoa liikuteltiin videopelityyppisesti ja monimutkaisemmat pelikomennot annettiin tekstisyötteellä. Yrityksen pelistä Mystery House vuonna 1980 tuli myyntimenestys. Sierra loi monta menestynyttä seikkailupelisarjaa, joihin lukeutuvat muun muassa Leisure Suit Larry, King’s Quest ja Space Quest. Myöhemmin graafisissa seikkailupeleissä luovuttiin komentojen kirjoittamisesta kokonaan ja tekstikursorin tilalle tuli muutama hiirellä valittava komento.
Sierran peleille ominaista oli, että pelaajahahmo kuoli usein ja yllättävien virhevalintojen seurauksena (etenkin Space Quest -sarja on tästä tunnettu). Pelaaja kuitenkin pystyi tallentamaan pelin milloin tahansa. LucasArtsin peleissä Maniac Mansionin jälkeen pelihahmon kuoleminen oli hyvin harvinaista tai sitä ei tapahtunut lainkaan. Pelikomentojen syöttäminen muuttui interaktiivisien objektien ja valikoiden klikkaamiseen tekstisyötteen sijaan. Hiirellä ohjattu seikkailupeli synnytti point&click -käsitteen.
Pitkän aikaa animaatio oli hyvin suppeaa. Esimerkiksi hahmot eivät liikuttaneet käsiään muuten kuin korkeintaan kävelyn tahdissa. Myöhemmissä peleissä animaatio vaikutti huomattavasti realistisemmalta ja hahmot animoitiin kuten tapahtumat edellyttivät. Seikkailupelien kulta-aikana pidetään 1990-luvun alkua, jolloin Sierran julkaisujen lisäksi suosittuja olivat LucasArtsin SCUMM-pohjaiset seikkailupelit.
1990-luvulla alettiin kehittää myös ensimmäisestä persoonasta kuvattuja seikkailupelejä. Vuonna 1993 ilmestyi Cyan Worldsin kehittämä Myst. Peli oli tienraivaaja käyttäen 3D-renderöityä grafiikkaa ja CD-ROM-tekniikkaa. Tavallisesta poiketen Myst kuvattiin pelihahmon näkökulmasta ensimmäisestä persoonasta. Peli oli myyntimenestys ja piti myydyimmän tietokonepelin ennätystä vuoteen 2000, jolloin The Simsin myynti ohitti sen.[2] Myst myi yli kuusi miljoonaa kappaletta.[3] Mystille kehitettiin myös jatko-osat Riven ja Myst III: Exile, mutta Exile lasketaan tietokoneroolipeliksi.
Seikkailupelien suosio alkoi laskea huomattavasti 1990-luvun puoliväliin tultaessa. Useat julkaisut, kuten Grim Fandango, The Longest Journey, Escape from Monkey Island ja Broken Sword 3, menestyivät kuitenkin kaupallisesti hyvin.
Harva uusi seikkailupeli on menestynyt hyvin. Tämän on oletettu johtuvan siitä, että keskivertopelaajat ovat tottuneet enemmän konsoli- ja ensimmäisen persoonan ammuntapeleihin kuin ”perinteisiin” videopeleihin.
Vaikka seikkailupelit eivät enää kuulu pelaamisen valtavirtaan, kaupallisiakin seikkailupelejä julkaistaan yhä. Graafisia seikkailupelejä tehdään nykyisin myös harrastajavoimin etenkin Adventure Game Studio -ohjelman avulla. Näihin kuuluvat muun muassa graafisesti päivitetyt versiot seikkailupeliklassikoista ja niiden epäviralliset jatko-osat.
Vuonna 2001 Japanissa julkaistu Phoenix Wright: Ace Attorney Game Boy Advancelle arvioidaan aloittaneen uuden kauden graafisille seikkailupeleille.[4] Vaikka kyseessä ei ole suoranaisesti seikkailupeli klassisessa merkityksessä se kuitenkin rakentuu lajityypin ideoille.[4]