Utin rautatieasema
Utin rautatieasema:n merkitys on kiistaton nyky-yhteiskunnassa. Vuosikymmenten ajan Utin rautatieasema on ollut toistuva aihe keskusteluissa, tutkimuksessa ja keskusteluissa eri aloilla. Sen vaikutus vaihtelee henkilökohtaisista, sosiaalisista, poliittisista, taloudellisista ja kulttuurisista näkökohdista, ja se vaikuttaa ihmisten tapaan lähestyä jokapäiväistä elämäänsä. Utin rautatieasema on ollut tutkijoiden, tiedemiesten, mielipidejohtajien ja ammattilaisten huomion kohteena, koska he ovat pyrkineet ymmärtämään sen laajuutta ja seurauksia. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Utin rautatieasema:n merkitystä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.
| Utti | |
|---|---|
| Uttis | |
 |
|
| Perustiedot | |
| Lyhenne | Uti |
| Rataosa | Kouvola–Joensuu |
| Sijainti | |
| Osoite | Vaihdekuja 43, 45410 Utti |
| Kunta | Kouvola (vuoteen 2008 Valkeala) |
| Etäisyydet |
Kouvola 12,5 km Luumäki 46,5 km |
| Avattu | 11. syyskuuta 1870 |
| Lakkautettu | |
| • henkilöliikenne | 1. kesäkuuta 1975 |
| Liikenne | |
| Liikennöitsijä(t) | VR-Yhtymä |
| Asemarakennus | |
| Materiaali | puu |
| Rakennettu | 1870, 1922 |
| Ratapiha | |
| Raiteisto |
2 pääraidetta 2 sivuraidetta |
|
|
|
Utin rautatieasema (lyh. Uti) on rautatieliikennepaikka Valkealan Utissa, Kouvolassa Karjalan radan varrella. Asema avattiin 11. syyskuuta 1870 Pietarin radan yhteydessä.[1]
Historia
Utin ensimmäisen asemarakennuksen suunnitteli Knut Nylander III luokan aseman piirustusten mukaan. Liikennepaikka kuitenkin alennettiin IV luokkaan vuonna 1884. Asemarakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1920, ja sen tilalle valmistui uusi rakennus kaksi vuotta myöhemmin Kaipiaisten aseman pienentämisestä syntyneistä ylijäämätarpeista.[1] Utin asemalta etelään kulki kapearaiteinen Utin–Haukkasuon turverata, joka oli toiminnassa 1920–1960-luvuilla.
Aseman miehitys poistettiin 3. elokuuta 1973. Henkilöliikenne Uttiin lopetettiin 1. kesäkuuta 1975,[1] joidenkin lähteiden mukaan vasta toukokuussa 1977.[2] Henkilöliikenteessä asemaa käyttivät lähinnä Vekaranjärven varuskunnan varusmiehet. Sivuraiteet on jätetty paikoilleen Puolustusvoimien käyttöä varten. Ränsistynyt asemarakennus on toistaiseksi tyhjillään, mutta Ratahallintokeskuksen mukaan se tulisi kunnostaa. Keväällä 2016 Senaatti-kiinteistöt asetti asemarakennuksen ja sen ulkorakennukset julkiseen myyntiin[3].
Asemarakennuksen ympärillä on 1880–1920-luvuilta peräisin olevia puisia asuinrakennuksia ulkorakennuksineen ja kellareineen. Niiden ympäristössä kasvaa vanhan asemapuiston jäänteinä istutettuja lehmuksia, koivuja ja kuusia.
Lähteet
- ↑ a b c Iltanen, Jussi: ”20. Pietarin rata ja oikorata”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 258. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3
- ↑ http://vaunut.org/kuva/3172
- ↑ Senaattimyy.fi: myynti-ilmoitus. Luettu 24.5.2016. (Arkistoitu – Internet Archive)