Kaipiaisten rautatieasema
Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Kaipiaisten rautatieasema, aihe, joka epäilemättä herättää suurta kiinnostusta laajalle lukijajoukolle. Kaipiaisten rautatieasema on aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja eri elämänalojen ihmisten huomion, ja sen merkitys ylittää rajat ja kulttuurit. Tässä artikkelissa tutkimme Kaipiaisten rautatieasema:n eri näkökohtia ja käsittelemme sen historiallista merkitystä, sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Kaipiaisten rautatieasema on aihe, joka ansaitsee tarkan tarkastelun sen todellisen laajuuden ja merkityksen ymmärtämiseksi sen vaikutuksesta talouteen ja rooliin populaarikulttuurissa.
Kaipiaisten rautatieasema (lyh. Kpa) on rautatieliikennepaikka Kouvolan Kaipiaisissa Karjalan radan varrella. Asema avattiin syyskuussa 1870 Pietarin radan yhteydessä.
Asemarakennus rakennettiin alun perin II luokan asemaksi, ja se sijaitsee saariasemana pääraiteiden välissä. Kaipiaista suunniteltiin Savon radan risteysasemaksi 1880-luvulla, mutta lopulta rata linjattiin Kouvolan kautta. Kaipiaisten asema menetti merkitystään, ja se alennettiin III luokan asemaksi vuonna 1884. 1920-luvun alussa Kaipiaisten asemarakennusta pienennettiin, ja ylijäämätarpeista rakennettiin uusi asemarakennus Utin liikennepaikalle, jonka aikaisempi rakennus oli palanut.[1]
Kaipiaisissa on ollut myös asemaravintola sekä veturivarikko, joka lakkautettiin vuonna 1910. Veturitalli purettiin osittain 1920-luvulla, mutta osa siitä on vielä jäljellä.[1] Vuonna 1995 puretussa vaunuhallissa säilytettiin vuodesta 1914 lähtien nykyisin Rautatiemuseon kokoelmissa olevaa, Valtionrautateiden valmistamaa kolmivaunuista keisarin junaa.[2] Asema-alueella sijaitsee myös tiilinen vesitorni, pesutupa ja useita vanhoja asuinrakennuksia.
Kaipiaisista rakennettiin Tirvan Pajukoskelle johtava Tirvan kapearaiteinen rautatie, joka oli käytössä vuodesta 1904 alkaen. Rata purettiin todennäköisesti 1950-luvulla.[1]
Kaipiaisten asema toimi lähialueiden puutavaran lastauspaikkana 1960-luvun alkuun saakka. Henkilöliikenne Kaipiaisissa lopetettiin 22. toukokuuta 1977. Nykyisin liikennepaikka on tavaraliikenteen käytössä.
Kaipiaisten rautatieasema kuuluu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin sekä vuonna 1993 julkistetussa inventoinnissa että inventoinnin päivitetyssä versiossa vuodelta 2010.
Kaipiainen kelloaikarajana
Ennen rautateiden rakentamista Suomessa ei ollut yhtenäistä valtakunnallista kelloaikaa, vaan kullakin paikkakunnilla noudatettiin paikallista keskiaurinkoaikaa. Rautatieliikenne teki kuitenkin välttämättömäksi yhtenäistää aikajärjestelmää. Suomen ensimmäisellä, Helsingin-Hämeenlinnan radalla noudatettiin alusta lähtien Helsingin paikallisaikaa, mutta kun vuonna 1870 rakennettiin rata Riihimäeltä Pietariin, päätettiin, että rautatieaikatauluissa noudatettiin Kaipiaisten länsipuolella Helsingin ja itäpuolella Pietarin paikallisaikaa. Niillä oli eroa noin 20 minuuttia.[3]
Valtiopäivät hyväksyi vuonna 1888 anomusehdotuksen Helsingin ajan määräämisestä Suomen yhteiseksi ajaksi. Anomus raukesi senaatin torjuvaan kantaan, mutta samalla se määräsi Helsingin ajan rautateiden yhteiseksi ajaksi Suomen alueella. Tämä tuli voimaan 16. toukokuuta 1890, jonka jälkeen Pietarin aikaan siirryttiin vasta Valkeasaaressa. Käytäntö päättyi 1. toukokuuta 1921, jolloin Suomi siirtyi Itä-Euroopan aikaan, joka on noin 20 minuuttia edellä Helsingin aikaa.[4]
Lähteet
- Knapas, Marja Terttu: Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet, s. 14. Kotka: Kymenlaakson seutukaavaliitto, 1984. ISBN 951-9243-53-4
- Museovirasto, rakennettu kulttuuriympäristö (1993): Kaipiaisten asemanseutu
- Kaipiaisten rautatieasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.(2010)
Viitteet
- ↑ a b c Iltanen, Jussi: ”20. Pietarin rata ja oikorata”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 258–259. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3
- ↑ Kokoelmat: Keisarin juna Suomen Rautatiemuseo. Arkistoitu 12.5.2008. Viitattu 21.12.2009.
- ↑ Oja, Heikki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto: Aikakirja (PDF) (s. 83, 86–87) almanakka.helsinki.fi. Arkistoitu 4.7.2009.
- ↑ Linnainen, Pekka: Ajanlasku Suomenlahden erottajana ja yhdistäjänä Estofennia. 18.3.2021. Viitattu 23.3.2021.
Aiheesta muualla
- Lasse Karhun opinnäytetyö Kaipiaisten asema-alueen rakennuksista (ladattava pdf-versio). Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, rakennusrestaurointi.