Nykyään Harold Clayton Urey on aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ihmisten huomion eri puolilta maailmaa. Harold Clayton Urey on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena sen alkuperästä sen vaikutukseen moderniin yhteiskuntaan. Sen relevanssi ja merkitys tekevät siitä maailmanlaajuisesti kiinnostavan aiheen, koska sen vaikutus ulottuu eri aloille, mukaan lukien kulttuuriin, politiikkaan, tieteeseen ja teknologiaan. Tässä artikkelissa tutkimme Harold Clayton Urey:een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta sen nykypäivän vaikutuksiin. Tavoitteena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä kiehtovasta aiheesta.
Harold Clayton Urey | |
---|---|
![]() Harold Clayton Urey |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. huhtikuuta 1893 Walkerton, Indiana, Yhdysvallat |
Kuollut | 5. joulukuuta 1981 (88 vuotta) La Jolla, Kalifornia, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | Yhdysvaltalainen |
Koulutus ja ura | |
Väitöstyön ohjaaja | Gilbert Newton Lewis |
Instituutti | Kalifornian yliopisto |
Tutkimusalue | Kemia |
Palkinnot |
![]() Franklin-mitali (1943) |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Harold Clayton Urey (29. huhtikuuta 1893 – 5. joulukuuta 1981) oli yhdysvaltalainen kemisti. Hän toimi Columbian yliopistossa New Yorkissa vuodesta 1929, ja Chicagon yliopiston professorina vuodesta 1945. Urey sai vuonna 1934 Nobelin kemianpalkinnon raskaan vetyisotoopin deuteriumin keksimisestä.[1]
Vuonna 1953 Urey ja Stanley Miller suorittivat Chicagon yliopistossa kuuluisan Miller-Ureyn kokeen, joka silloisen tiedon mukaan simuloi varhaisen maapallon ilmakehän koostumusta. Miller ja Urey onnistuivat tuottamaan koelaitteistollaan useita elämän kannalta tärkeitä molekyyleja, kuten aminohappoja, sokereita ja nukleotidiemäksiä.