Paul Sabatier
Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökohtia, jotka liittyvät Paul Sabatier:een, aiheeseen, joka on kiinnittänyt ihmisten ja eri alojen asiantuntijoiden huomion. Paul Sabatier on herättänyt keskusteluja ja pohdiskeluja sen vaikutuksista yhteiskuntaan, kulttuuriin ja jokapäiväiseen elämään historiallisesta alkuperästään nykypäivän merkitykseen. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tarkastelemme Paul Sabatier:n monia puolia, tutkimme sen merkitystä, vaikutusta ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Lisäksi perehdymme Paul Sabatier:n ympärille syntyneisiin erilaisiin näkökulmiin ja näkemyksiin, jotka tarjoavat lukijalle kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä kiehtovasta aiheesta.
| Paul Sabatier | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. marraskuuta 1854 Carcassonne, Ranska |
| Kuollut | 14. elokuuta 1941 (86 vuotta) Toulouse, Ranska |
| Kansalaisuus |
 ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Collège de France |
| Väitöstyön ohjaaja | Marcellin Berthelot |
| Instituutti |
Collège de France Bordeaux’n yliopisto Toulousen yliopisto |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Tunnetut työt | Siirtymämetallikatalyysi |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1912) |
|
|
|
Paul Sabatier (5. marraskuuta 1854 Carcassonne – 14. elokuuta 1941 Toulouse) oli ranskalainen kemisti, jolle myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 1912 metallikatalysoidusta orgaanisten yhdisteiden hydrogenoinnista. Hän jakoi palkinnon toisen ranskalaisen kemistin Victor Grignardin kanssa.[1]
Elämä
Sabatier hyväksyttiin sekä École polytechniqueen että École normale supérieureen; hän valitsi viimeksimainitun ja valmistui sieltä kurssinsa parhaana 1877. Hän jatkoi opintojaan Collège de Francessa ja valmistui tohtoriksi 1880. Sabatier toimi fysiikan professorina Bordeaux’ssa ja Toulousessa, missä hän myöhemmin siirtyi kemian professoriksi ja työskenteli eläkkeelle jäämiseensä asti.[2]
Ura
Sabatierin varhaisin tutkimustyö liittyi rikin ja metallisulfaattien lämpökemiaan, joka oli aiheena hänen tohtorin väitöskirjassaan. Hän jatkoi fysikaalisia ja kemiallisia tutkimuksiaan sulfideihin, klorideihin, kromaatteihin ja kuparin yhdisteisiin. Sabatier tutki myös typen oksideja sekä teki huomattavia löytöjä muun muassa absorptiospektrometriaan liittyen.
Sabatier helpotti myös huomattavasti hydrogenoinnin teollista käyttöä. Vuonna 1887 hän huomasi, että pieni määrä nikkeliä katalyyttinä auttoi vetyä liittymään hiiliyhdisteiden molekyyleihin. Parhaiten Sabatier tunnetaankin tästä Sabatier-reaktiosta sekä kirjallisista töistään kuten vuonna 1913 julkaisemastaan kirjasta La Catalyse en Chimie Organique.
Lähteet
- ↑ The Nobel Prize in Chemistry 1912 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Biography Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
