Kansankulttuuri (kustantamo)
Tämän päivän artikkelissa puhumme Kansankulttuuri (kustantamo):stä. Kansankulttuuri (kustantamo) on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi viime vuosina ja on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kansankulttuuri (kustantamo):een liittyviä eri puolia ja näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla sekä alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja näkökulmia. Lisäksi tarkastelemme sen kehitystä ajan myötä ja mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, joita saattaa syntyä Kansankulttuuri (kustantamo):n ympärillä. Älä missaa tätä Kansankulttuuri (kustantamo):n kiehtovaa tutkimusta!
| Kansankulttuuri Oy | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | osakeyhtiö |
| Perustettu | 1940/1944 |
| Toimiala | kustantaminen |
| Omistaja | SNS / SKDL |
| Osa artikkelisarjaa: |
| Työväenkulttuuri Suomessa |
|---|
 |
Kansankulttuuri oli suomalainen kirjankustantamo, jonka omistivat kansandemokraattiset järjestöt ja Suomi–Neuvostoliitto-Seura. Loppuvuodesta 1944 toimintansa aloittanut kustantamo julkaisi ennen kaikkea sosialistista ja marxilaista tieto- ja kaunokirjallisuutta. Keskeisellä sijalla yhtiön kustannuspolitiikassa oli neuvostoliittolaisen kirjallisuuden tunnetuksi tekeminen.[1]
Historia
Kansankulttuuri perustettiin ensimmäisen kerran 6. lokakuuta 1940. Perustajat olivat yksityisiä henkilöitä, mutta aloitteentekijänä oli Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura, jolla oli vaikeuksia saada ääntään kuuluville välirauhan ilmapiirissä talvisodan jälkeen. Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvisti Kansankulttuurin yhtiöjärjestyksen marraskuussa, mutta SNS:n lakkauttaminen vaikeutti toiminnan aloittamista ja alkuvuonna 1941 monet yhtiön johtokunnan jäsenistä pidätettiin. Yhtiö ei ehtinyt aloittaa kustannustoimintaa ennen jatkosodan alkua.[1]
Kansankulttuurin toiminta alkoi uudelleen, kun äärivasemmisto vapautui vankiloista Moskovan välirauhansopimuksen jälkeen. Osake-enemmistö siirtyi tuolloin kansandemokraattisille järjestöille ja uudelle ystävyysseuralle. Yhtiö pyrki tuomaan markkinoille ensisijaisesti sieltä aiemmin puuttunutta radikaalia vasemmistolaista tutkimusta ja kirjallisuutta. Ideologinen aspekti oli mukana kaikissa Kansankulttuurin julkaisuissa. Vaikka yhtiö oli yleiskustantaja, sen tuotanto painottui ajan myötä tietokirjallisuuteen. Esimerkiksi kotimainen kaunokirjallisuus sai väistyä kannattamattomana tietokirjallisuuden tieltä.[1]
Kirjankustantamisen lisäksi Kansankulttuuri julkaisi äänilevyjä, harjoitti kirja- ja paperikauppatoimintaa sekä toi maahan kirjallisuutta ja lehtiä lähinnä Neuvostoliitosta.[1]
1980-luvulla yhtiön kannattavuus heikkeni, kun neuvostokirjallisuuden vetovoima väheni. Helsingin keskustassa sijainnut kirjakauppa lakkautettiin 1984, ja vuonna 1986 Kansankulttuurin kustannustoiminta siirrettiin Suomi–Neuvostoliitto-Seuralle, jonka SN-kirjat jatkoi Kansankulttuurin työtä.[2]
Kustantamo toimi Koiton talossa Helsingin Simonkadulla.