Nykymaailmassa Oikeuskansleri:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe. Olipa kyseessä tieteenala, poliittinen keskustelu tai arkielämä, Oikeuskansleri on kiinnittänyt niin asiantuntijoiden kuin kansalaisten huomion. Sen vaikutus yhteiskunnan eri osa-alueisiin tekee siitä analyysin ja pohdinnan arvoisen aiheen. Tässä artikkelissa tutkimme Oikeuskansleri:n eri ulottuvuuksia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Eri näkökulmien ja mielipiteiden kautta pyrimme valaisemaan tätä aihetta ja edistämään syvempää ymmärrystä sen tärkeydestä ja seurauksista.
Oikeuskansleri | |
---|---|
Justitiekansler | |
![]() | |
![]() Nykyinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti. | |
Nimittäjä | Tasavallan presidentti |
Perustettu | 1918 |
Ensimmäinen | Pehr Evind Svinhufvud |
Kotisivut | https://oikeuskansleri.fi/ |
Osa artikkelisarjaa |
Suomen politiikka |
---|
![]() |
Valtioneuvoston oikeuskansleri (lyhenne OK[1] tai OKA, ruots. justitiekanslern) on viranomainen, jonka tehtävänä on valvoa virkamiesten ja viranomaisten toimia.[2] Hän on Suomen ylin laillisuusvalvoja eduskunnan oikeusasiamiehen ohella.[3]
Oikeuskanslerin nimittää tasavallan presidentti. Oikeuskanslerin tehtäviä hoitavat myös apulaisoikeuskansleri ja apulaisoikeuskanslerin sijainen, jotka ratkaisevat itsenäisesti heille kuuluvia asioita.[3]
Suomen nykyinen oikeuskansleri on Tuomas Pöysti.[3] Häntä ennen oikeuskanslerina toimi vuodet 2007–2017 Jaakko Jonkka.
Myös Ruotsissa ja Virossa on samankaltainen oikeuskanslerin virka.
Oikeuskanslerin perustehtävänä on edistää oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. Sen lisäksi hän valvoo tehtävässään perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista saamiensa kantelujen ja omien havaintojensa pohjalta.[4]
Oikeuskansleri valvoo valtioneuvoston eli hallituksen ja ministeriöiden sekä tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Hänellä on läsnäolo- ja puheoikeus valtioneuvoston istunnoissa. Käytännössä valvonta tapahtuu niin, että oikeuskansleri saa valtioneuvoston yleisistuntojen ja tasavallan presidentin asiakirjat tarkistettavakseen etukäteen.[5]
Oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Niiden lisäksi hän voi harkintansa mukaan antaa pyydettäessä lausuntoja erilaisista säädösvalmisteluhankkeista.[5] Emeritusprofessori Markku Helinin mukaan hallituksen ei tarvitse noudattaa oikeuskanslerin mielipidettä lain perustuslainmukaisuudesta, joka ratkaistaan vasta eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Oikeuskanslerin kantaa seuraamalla voi silti joskus välttää lainvalmistelutyön haaskaamisen.[6][7]
Oikeuskansleri valvoo, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä muut julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Hän käsittelee niiden toimintaa koskevia kirjallisia kanteluita, joita voi tehdä kuka tahansa asiasta, joka on tapahtunut alle kaksi vuotta sitten. Hän voi myös ottaa asioita tutkittavaksi oma-aloitteisesti, esimerkiksi kun asia on tullut tiedotusvälineissä esille. Tietyissä lain määrittelemissä asioissa oikeuskansleri siirtää kantelun oikeusasiamiehen käsiteltäväksi. Apulaisoikeuskansleri tekee Suomessa vuosittain noin 30 tarkastusta oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvissa viranomaisissa.[8]
Oikeuskansleri valvoo, että asianajajat eivät menettele asianajajalain ja hyvän asianajajatavan vastaisesti. Hänellä ei kuitenkaan ole toimivaltaa puuttua asianajajan työhön tai määrätä tälle kurinpitorangaistusta.[9]
Tarvittaessa oikeuskansleri ryhtyy aiheellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin. Hän voi määrätä tutkittavanaan olevasta asiasta suoritettavaksi poliisitutkinnan tai esitutkinnan. Hän voi antaa lainvastaisesta tai virheellisestä menettelystä huomautuksen tai määrätä nostettavaksi syytteen.[8]
Oikeuskansleri voi myös kiinnittää viranomaisen huomiota lain tai hyvän hallintotavan mukaiseen menettelyyn. Hän voi myös tehdä esityksiä säännösten tai määräysten muuttamisesta tai tuomion purkamisesta sekä antaa viranomaisille suosituksia.[8]
Jos oikeuskansleri katsoo tuomiolauselman pohjalta jossain tuomioistuimen antamassa rangaistustuomiossa olleen virheen, hän voi antaa huomautuksen tai määräyksen virkasyytteen nostamisesta.[10]
Autonomian aikana oikeuskansleria edelsi virkanimike prokuraattori ja tätä ennen drotsi.
Ylimmän syyttäjän tehtävät siirtyivät oikeuskanslerilta valtakunnansyyttäjälle 1997.lähde?
Oikeuskansleri | Virkakausi |
---|---|
Pehr Evind Svinhufvud | 1918 |
Axel Fredrik Charpentier | 1918–1928 |
Urho Castrén | 1928–1929 |
Albert von Hellens | 1930 |
Albert Makkonen | 1930–1933 |
Oiva Huttunen | 1933–1944 |
Toivo Tarjanne | 1944–1950 |
Carl Gustaf Möller | 1950–1955 |
Olavi Honka | 1956–1961 |
Antti Hannikainen | 1961–1964 |
Aarne Nuorvala | 1964–1965 |
Jaakko Enäjärvi | 1965–1970 |
Risto Leskinen | 1970–1982 |
Kai Korte | 1982–1986 |
Jorma S. Aalto | 1986–1998 |
Paavo Nikula | 1998–2007 |
Jaakko Jonkka | 2007–2017 |
Risto Hiekkataipale | 2017 vt. |
Tuomas Pöysti | 2018– |
Apulaisoikeuskansleri | Virkakausi |
---|---|
Knut Immanuel Savonius | 1918–1926 |
Urho Castrén | 1926–1928 |
Eino Johannes Ahla | 1928–1933 |
Carl Gustaf Möller | 1933–1950 |
Antti Juhana Hannikainen | 1950–1956 |
Eero Johannes Manner | 1956–1965 |
Reino Markus Lindroos | 1965–1971 |
Jorma S. Aalto | 1971–1974 |
Antti Okko | 1974–1981 |
Jukka Pasanen | 1981–2001 |
Jaakko Jonkka | 2001–2007 |
Mikko Puumalainen | 2007–2014 |
Risto Hiekkataipale (va.) | 2014–2017 |
Kimmo Hakonen (vt.) | 2017 |
Mikko Puumalainen | 2018– |