Nykyään Iso-Humppi on edelleen ajankohtainen aihe yhteiskunnassa. Tämän kysymyksen merkityksen kasvaessa on ratkaisevan tärkeää ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Tässä artikkelissa tutkimme Iso-Humppi:een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta sen nykyiseen vaikutukseen. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja objektiivisen näkemyksen Iso-Humppi:stä, tavoitteenamme edistää ymmärrystä ja keskustelua aiheesta. Riippumatta tietotasostasi Iso-Humppi:stä, toivomme, että tämä artikkeli on informatiivinen ja herättää kiinnostuksesi oppia lisää tästä erittäin tärkeästä aiheesta tänään.
Iso-Humppi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Pirkanmaa |
Kunnat | Hämeenkyrö |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Mahnalanselän alue (35.51) |
Laskujoki | oja Luojuunojaan [1] |
Järvinumero | 35.514.1.005 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 103,3 m [1] |
Rantaviiva | 1,364 km [2] |
Pinta-ala | 0,06902 km² [2] |
|
Iso-Humppi [2][1] on Pirkanmaalla Hämeenkyrössä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueella Mahnalanselän alueeseen. Pikku-Humppi on osa Prentinjoen valuma-aluetta.[2][1]
Järvi on 500 metriä pitkä, leveimmillään 250 metriä ja sen pinta-ala on 6,9 hehtaaria. Järven eteläpää on laajentunut ja pohjoispää muodostaa pitkän lahden. Järveen laskee kolme metsäojaa ja lyhyt pelto-oja. Luusua on järven koilliskärjessä ja sieltä lähtee 2,8 kilometriä pitkä laskuoja, joka yhtyy Luojuunojaan. Rantaviivaa on 1,4 kilometriä, josta vain pieni osa on soistuvaa metsää. Peltoon rajatuu noin kolmannes rantaviivasta. Rannoille on rakennettu vain yksi loma-asunto ja siellä on maatila, jonka nimi on Humppi. Iso-Humppi on nimetty tilan mukaan ja läheinen Pikku-Humppi saanut tästä nimensä. Järven ohittaa 300 metrin etäisyydeltä yhdystie 13081.[1]
Vanhan Hämeenkyrön pitäjänkartan mukaan järven nimi kirjoitettiin Ahvenusjärvi.[3] Rantapellolla sijaitsee ajoittamaton kiviröykkiö, jonka läheltä on löytynyt rautakautinen nuolenkärki.[4]