Tänään haluamme puhua Ylimys (järvi):sta. Tämä on aihe, joka on saanut viime aikoina suurta merkitystä, ja on tärkeää tutkia sitä perusteellisesti ymmärtääksesi sen vaikutus yhteiskuntaamme. Tämän artikkelin aikana tutkimme Ylimys (järvi):n eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutukseen eri alueilla. Lisäksi analysoimme Ylimys (järvi):n eri näkökulmia tarjotaksemme kattavan ja objektiivisen näkemyksen. Epäilemättä Ylimys (järvi) on aihe, joka kutsuu meidät pohtimaan ja keskustelemaan, ja olemme varmoja, että tämä artikkeli on rikastuttava lukijoillemme.
Ylimys | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Kunnat | Ylöjärvi |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Kyrösjärven alue (35.52) |
Laskujoki | oja Pikku Onkimukseen [1] |
Järvinumero | 35.528.1.005 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 115,6 m [1] |
Rantaviiva | 1,007 km [2] |
Pinta-ala | 0,05787 km² [2] |
|
Ylimys [2][1] on Pirkanmaalla Ylöjärvellä Nisunperällä sijaitseva pieni järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Kyrösjärven alueeseen. Ylimys kuuluu Tavinojan valuma-alueeseen.[2][1]
Järven pituus 350 metriä pitkä, 250 metriä leveää ja sen pinta-ala on 5,8 hehtaaria. Se sijaitsee kallioalueen painaumassa Ylimysvuoren alla. Sen rannat ovat soistuneita ja sen itäpuolella sijaitseekin Ylimyssuo. Kolme suo-ojaa laskevat vetensä järveen. Lounaisrannalta lähtee järven laskuoja, joka päättyy 750 metrin päässä Puhvinmoisioon Pikku-Onkimuksen rannan läheisyyteen. Rantaviivan pituus on kilometri ja se on enimmäkseen suota. Rannoille on rakennettu kolme vapaa-ajan asuntoa, joille johtaa kärrytiet Nisunperältä.[2][1]
Vuoden 1799 isojakokartassa "Ylimysjärven" laskuojaa ei vielä ollut olemassa. Sen sijaan ojan kohdalla oli kosteaa ja niitylle kelpaavaa maata, koska siihen oli avattu pitkä ja kapea niitty. Viereisellä "Kohosjärvellä" eli Onkimuksella oli sekä niittyjä että peltoa. Onkimusta ei ollut silloin vielä laskettu.[3] Vuoden 1894 lohkorajakartassa järven nimi oli edelleen sama.[4]