Jaroslav Heyrovský
Nykymaailmassa Jaroslav Heyrovský on ottanut perustavanlaatuisen roolin yhteiskunnassa. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Jaroslav Heyrovský on vaikuttanut merkittävästi tapaamme elää, työskennellä ja olla yhteydessä muihin. Siksi on erittäin tärkeää ymmärtää täysin, mikä rooli Jaroslav Heyrovský:llä on jokapäiväisessä elämässämme ja kuinka voimme hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä artikkelissa tutkimme Jaroslav Heyrovský:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen kehitykseen ja sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Lisäksi analysoimme mahdollisia mahdollisuuksia ja haasteita, joita Jaroslav Heyrovský:n läsnäolo yhteiskunnassamme aiheuttaa.
| Jaroslav Heyrovský | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. joulukuuta 1890 Praha |
| Kuollut | 27. maaliskuuta 1967 (76 vuotta) Praha, Tšekkoslovakia |
| Kansalaisuus | tšekkiläinen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Kaarlen yliopisto University College London |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Tunnetut työt | Polarografia |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1959) |
 Nimikirjoitus |
|
|
|
|
Jaroslav Heyrovský (20. joulukuuta 1890 – 27. maaliskuuta 1967) oli tšekkiläinen kemisti. Hän tuli tunnetuksi varsinkin polarografian alaa koskevasta työstään, ja hän sai Nobelin kemiapalkinnon vuonna 1959.
Heyrovský oli jo koulussa kiinnostunut fysiikasta, matematiikasta ja astronomiasta. Kemiaa ei tuolloin koulussa opetettu, mutta kun Sir William Ramsay sai Nobelin palkinnon jalokaasujen löytämisestä, Heyrovský päätti ryhtyä opiskelemaan fysikaalista kemiaa.
Hän meni Lontoon University Collegeen, jossa Ramsay opetti, valmistuttuaan Kaarlen yliopistosta Prahasta. Ensimmäisen maailmansodan hän työskenteli sotilassairaalassa kemistinä ja radiologina. Sodan jälkeen hän alkoi kehitellä uutta sähkökemian haaraa.
Polarografian keksimisen jälkeen hän perusti polarografisen koulun Kaarlen yliopistolle ja johti polarografista instituuttia Tšekkoslovakian tiedeakatemiassa. Prahasta muodostui uuden tieteenalan kansainvälinen keskus, ja se sai runsaasti käyttötarkoituksia lääketieteessä, elintarvikekemiassa ja ympäristönsuojelussa.
Heyrovský sai Nobelin palkinnan yli 30 vuotta löytönsä jälkeen, vuonna 1959. Hänen mennessään noutamaan palkintoa hänen perheensä oli jäätävä kotiin, koska Heyrovskýjen pelättiin loikkaavan maasta.
Heyrovskyn kraatteri Kuussa on nimetty Jaroslav Heyrovskýn mukaan.
