NHL-kausi 1978–1979

Nykymaailmassa NHL-kausi 1978–1979 on aihe, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Ilmestymisestään lähtien NHL-kausi 1978–1979 on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua, ja siitä on tullut toistuva keskustelunaihe yhteiskunnassa. NHL-kausi 1978–1979 on onnistunut ylittämään esteet ja erottumaan joukosta useiden alojen merkityksellisenä aiheena joko populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai tieteenalan vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti NHL-kausi 1978–1979-ilmiötä ja analysoimme sen merkitystä ja seurauksia nykyään.

NHL-kausi 1978–1979 oli National Hockey Leaguen historian 62. kausi. Sen aikana 17 NHL-joukkuetta pelasi kukin 80 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa New York Rangersin otteluvoitoin 4–1.[2] Tämä oli NHL:n olemassaolon aikana Montreal Canadiensin 21. ja seuran koko historian 22. Stanley Cup -mestaruus.[3][4]

Kaudeksi 1978–1979 Cleveland Barons ja Minnesota North Stars yhdistyivät yhdeksi NHL-joukkueeksi. Yhdistyneen joukkueen nimeksi jäi Minnesota North Stars.[5][6] Runkosarjan pistepörssin ja plus/miinus-tilaston voitti New York Islandersin Bryan Trottier, joka keräsi kauden aikana yhteensä 134 tehopistettä pelaamissaan 76 ottelussa.[7][8] Art Ross Trophyn lisäksi Trottierille myönnettiin Hart Memorial Trophy,[9][10][11] ja hänet valittiin liigan ykköstähdistöön.[8] Eniten maaleja runkosarjassa teki Islanders-hyökkääjä Mike Bossy, jonka tehotilastoon kertyi kaikkiaan 69 maalia.[8] Pudotuspeleissä pistepörssin voiton vei Montreal Canadiensin keskushyökkääjä Jacques Lemaire. Hän teki 16 pudotuspeliottelussa yhteensä 23 tehopistettä, joista 11 oli maaleja ja 12 syöttöpisteitä.[12] Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Lemairen tavoin Canadiensia edustanut Bob Gainey, joka palkittiin Conn Smythe Trophyllä.[8][13]

Runkosarja

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Prince of Wales -konferenssi

Adams-divisioona O V H T Pist. + −
Boston Bruins 80 43 23 14 100 316 270
Buffalo Sabres 80 36 28 16 88 280 263
Toronto Maple Leafs 80 34 33 13 81 267 252
Minnesota North Stars 80 28 40 12 68 257 289
Norris-divisioona O V H T Pist. + −
Montreal Canadiens 80 52 17 11 115 337 204
Pittsburgh Penguins 80 36 31 13 85 281 279
Los Angeles Kings 80 34 34 12 80 292 286
Washington Capitals 80 24 41 15 63 273 338
Detroit Red Wings 80 23 41 16 62 252 295

[1][8]

Clarence Campbell -konferenssi

Patrick-divisioona O V H T Pist. + −
New York Islanders 80 51 15 14 116 358 214
Philadelphia Flyers 80 40 25 15 95 281 248
New York Rangers 80 40 29 11 91 316 292
Atlanta Flames 80 41 31 8 90 327 280
Smythe-divisioona O V H T Pist. + −
Chicago Black Hawks 80 29 36 15 73 244 277
Vancouver Canucks 80 25 42 13 63 217 291
St. Louis Blues 80 18 50 12 48 249 348
Colorado Rockies 80 15 53 12 42 210 331

[1][8]

Runkosarjan pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Bryan Trottier New York Islanders 76 47 87 134 50
Marcel Dionne Los Angeles Kings 80 59 71 130 30
Guy Lafleur Montreal Canadiens 80 52 77 129 28
Mike Bossy New York Islanders 80 69 57 126 25
Bob MacMillan Atlanta Flames 79 37 71 108 14
Guy Chouinard Atlanta Flames 80 50 57 107 14
Denis Potvin New York Islanders 73 31 70 101 58
Bernard Federko St. Louis Blues 74 31 64 95 14
Dave Taylor Los Angeles Kings 78 43 48 91 124
Clark Gillies New York Islanders 75 35 56 91 68

[7]

Pudotuspelit

  1. kierros Puolivälierät Välierät Stanley Cup -finaali
                                     
        
  2  Montreal Canadiens 4  
    9  Toronto Maple Leafs 0  
6  Atlanta Flames 0
9  Toronto Maple Leafs 2  
  2  Montreal Canadiens 4  
  3  Boston Bruins 3  
        
        
  3  Boston Bruins 4
    8  Pittsburgh Penguins 0  
7  Buffalo Sabres 1
8  Pittsburgh Penguins 2  
  2  Montreal Canadiens 4
  5  New York Rangers 1
        
        
  1  New York Islanders 4
    11  Chicago Black Hawks 0  
      
        
  1  New York Islanders 2  
  5  New York Rangers 4    
4  Philadelphia Flyers 2  
12  Vancouver Canucks 1  
  4  Philadelphia Flyers 1       
    5  New York Rangers 4         
5  New York Rangers 2
10  Los Angeles Kings 0  

[2]

Pudotuspelien pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Jacques Lemaire Montreal Canadiens 16 11 12 23 6
Guy Lafleur Montreal Canadiens 16 10 13 23 0
Phil Esposito New York Rangers 18 8 12 20 20
Don Maloney New York Rangers 18 7 13 20 19
Bob Gainey Montreal Canadiens 16 6 10 16 10
Larry Robinson Montreal Canadiens 16 6 9 15 8
Jean Ratelle Boston Bruins 11 7 6 13 2
Mike McEwen New York Rangers 18 2 11 13 8
Don Murdoch New York Rangers 18 7 5 12 12
Ron Greschner New York Rangers 18 7 5 12 16

[12]

NHL-palkinnot

Prince of Wales Trophy: Montreal Canadiens [14]
Clarence S. Campbell Bowl: New York Islanders [15]
Art Ross Trophy: Bryan Trottier, New York Islanders [11]
Bill Masterton Memorial Trophy: Serge Savard, Montreal Canadiens [16]
Calder Memorial Trophy: Bobby Smith, Minnesota North Stars [17]
Conn Smythe Trophy: Bob Gainey, Montreal Canadiens [13]
Frank J. Selke Trophy: Bob Gainey, Montreal Canadiens [18]
Hart Memorial Trophy: Bryan Trottier, New York Islanders [10][19]
Jack Adams Award: Al Arbour, New York Islanders [20]
James Norris Memorial Trophy: Denis Potvin, New York Islanders [21]
Lady Byng Memorial Trophy: Bob MacMillan, Atlanta Flames [22]
Lester B. Pearson Award: Marcel Dionne, Los Angeles Kings [23]
Vezina Trophy: Ken Dryden ja Michel Larocque, Montreal Canadiens [24]
Lester Patrick Trophy: Bobby Orr [25]

Tähdistökentälliset

Ykköstähtikenttä   Pelipaikka   Kakkostähtikenttä
Ken Dryden, Montreal Canadiens maalivahti Glenn Resch, New York Islanders
Denis Potvin, New York Islanders puolustaja Börje Salming, Toronto Maple Leafs
Larry Robinson, Montreal Canadiens puolustaja Serge Savard, Montreal Canadiens
Bryan Trottier, New York Islanders keskushyökkääjä Marcel Dionne, Los Angeles Kings
Clark Gillies, New York Islanders vasen laitahyökkääjä Bill Barber, Philadelphia Flyers
Guy Lafleur, Montreal Canadiens oikea laitahyökkääjä Mike Bossy, New York Islanders

[8]

Lähteet

  1. ↑ a b c 1978–1979 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b 1978–79 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. The New York Times Company. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Stanley Cup No. 22 Canadiens.com. Club de hockey Canadien, Inc. Arkistoitu 10.5.2012. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  5. ↑ NHL Expansion / Relocation Timeline (1978) DetroitHockey.Net. Arkistoitu 3.7.2013. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Fitzpatrick, Jamie: Proposed New NHL Conferences and a History of League Alignment (1974–1993) About.com. 10.1.2012. The New York Times Company. Arkistoitu 23.6.2012. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  7. ↑ a b 1978–1979 – Regular Season – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f g 1978–79 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  9. ↑ New York Islanders – Team History (June 11, 1979) Islanders.nhl.com. New York Islanders Hockey Club. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  10. ↑ a b Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2012. The New York Times Company. Arkistoitu 11.5.2013. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  11. ↑ a b Art Ross Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  12. ↑ a b 1978–1979 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  13. ↑ a b Conn Smythe Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  16. ↑ Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  17. ↑ Calder Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Frank J. Selke Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Hart Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Jack Adams Award NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  21. ↑ James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Ted Lindsay Award (formerly Lester B. Pearson Award) NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  24. ↑ Vezina Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Lester Patrick Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)