Paul Hermann Müller

Tänään puhumme Paul Hermann Müller:stä, aiheesta, joka on noussut ajankohtaiseksi viime vuosina yhteiskunnallisen vaikutuksensa vuoksi. Paul Hermann Müller on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion ja synnyttänyt laajaa keskustelua sen vaikutuksista ja seurauksista. Kun siirrymme eteenpäin digitaaliaikana, Paul Hermann Müller:stä on tullut toistuva teema eri aloilla teknologiasta yhteiskuntatieteisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Paul Hermann Müller:n eri puolia, analysoimme sen erilaisia ​​näkökulmia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.

Paul Müller
Paul Müller vuonna 1948
Paul Müller vuonna 1948
Henkilötiedot
Syntynyt12. tammikuuta 1899
Olten, Sveitsi
Kuollut12. lokakuuta 1965
Basel, Sveitsi
Kansalaisuus sveitsiläinen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Baselin yliopisto (1925)
Väitöstyön ohjaaja Hans Rupe
Tutkimusalue torjunta-aineet, hyönteismyrkyt
Tunnetut työt DDT hyönteismyrkkynä
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (1948)

Paul Hermann Müller (12. tammikuuta 1899 Olten, Solothurn, Sveitsi – 12. lokakuuta 1965) oli sveitsiläinen kemisti, joka keksi käyttää DDT-yhdistettä hyönteismyrkkynä. Hän sai keksinnöstään Nobelin lääketieteen palkinnon 1948. Hän teki löytönsä työskennellessään Baselissa J.R. Geigy A.G. -nimisessä väriaineiden valmistamiseen keskittyneessä yhtiössä (nyttemmin Novartis).[1]

Müller suoritti tohtorintutkinnon Baselin yliopistossa. Valmistuttuaan 1925 hän meni töihin J.R. Geigy A.G.:lle. Aluksi hän tutki kasveista saatavia väriaineita ja kehitti muun muassa elohopeattoman siementen desinfiointiaineen kauppanimeltään Graminone. Vuonna 1935 hän alkoi tutkia synteettisiä hyönteismyrkkyjä. Neljän vuoden tutkimusten jälkeen hän onnistui syntetisoimaan DDT:tä (dikloori-difenyyli-trikloorietaani), joka osoittautui tehokkaaksi hyönteismyrkyksi. DDT:ä oli syntetisoinut jo aiemmin vuonna 1873 eräs itävaltalainen opiskelija, mutta Paul Müller oli ensimmäinen, joka havaitsi sen tehon hyönteismyrkkynä. DDT:n avulla muun muassa onnistuttiin hävittämään hyttysten levittämä malaria kokonaan joiltain alueilta.[1] Sittemmin on kuitenkin havaittu, että DDT luontoon kerääntyessään vaikuttaa alentavasti eläinten lisääntymiskykyyn ja sen käyttö on nykyään kielletty monissa maissa.

Lähteet

  1. ↑ a b Paul Müller, The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1948 Nobelprize.org. The Nobel Foundation. Viitattu 3.10.2008. (englanniksi)
Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat
1901–19251901: Behring

1902: Ross 1903: Finsen 1904: Pavlov 1905: Koch 1906: Golgi, Ramón y Cajal 1907: Laveran 1908: Metšnikov, Ehrlich 1909: Kocher 1910: Kossel 1911: Gullstrand 1912: Carrel 1913: Richet 1914: Bárány 1919: Bordet 1920: Krogh 1922: Hill, Meyerhof 1923: Banting, Macleod

1924: Einthoven
1926–19501926: Fibiger

1927: Wagner-Jauregg 1928: Nicolle 1929: Eijkman, Hopkins 1930: Landsteiner 1931: Warburg 1932: Sherrington, Adrian 1933: Morgan 1934: Whipple, Minot, Murphy 1935: Spemann 1936: Dale, Loewi 1937: Szent-Györgyi 1938: Heymans 1939: Domagk 1943: Dam, Doisy 1944: Erlanger, Gasser 1945: Fleming, Chain, Florey 1946: Muller 1947: C. Cori, G. Cori, Houssay 1948: Müller 1949: Hess, Moniz

1950: Kendall, Reichstein, Hench
1951–19751951: Theiler

1952: Waksman 1953: Krebs, Lipmann 1954: Enders, Weller, Robbins 1955: Theorell 1956: Cournand, Forssmann, Richards 1957: Bovet 1958: Beadle, Tatum, Lederberg 1959: Ochoa, Kornberg 1960: Burnet, Medawar 1961: Békésy 1962: Crick, Watson, Wilkins 1963: Eccles, Hodgkin, Huxley 1964: Bloch, Lynen 1965: Jacob, Lwoff, Monod 1966: Rous, Huggins 1967: Granit, Hartline, Wald 1968: Holley, Khorana, Nirenberg 1969: Delbrück, Hershey, Luria 1970: Katz, Euler, Axelrod 1971: Sutherland 1972: Edelman, Porter 1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen 1974: Claude, Duve, Palade

1975: Baltimore, Dulbecco, Temin
1976–20001976: Blumberg, Gajdusek

1977: Guillemin, Schally, Yalow 1978: Arber, Nathans, Smith 1979: Cormack, Hounsfield 1980: Benacerraf, Dausset, Snell 1981: Sperry, Hubel, Wiesel 1982: Bergström, Samuelsson, Vane 1983: McClintock 1984: Jerne, Köhler, Milstein 1985: Brown, Goldstein 1986: Cohen, Levi-Montalcini 1987: Tonegawa 1988: Black, Elion, Hitchings 1989: Bishop, Varmus 1990: Murray, Thomas 1991: Neher, Sakmann 1992: Fischer, Krebs 1993: Roberts, Sharp 1994: Gilman, Rodbell 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus 1996: Doherty, Zinkernagel 1997: Prusiner 1998: Furchgott, Ignarro, Murad 1999: Blobel

2000: Carlsson, Greengard, Kandel
2001–2001: Hartwell, Hunt, Nurse

2002: Brenner, Horvitz, Sulston 2003: Lauterbur, Mansfield 2004: Axel, Buck 2005: Marshall, Warren 2006: Fire, Mello 2007: Capecchi, Evans, Smithies 2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier 2009: Blackburn, Greider, Szostak 2010: Edwards 2011: Beutler, Hoffmann, Steinman 2012: Gurdon, Yamanaka 2013: Rothman, Schekman, Südhof 2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser 2015: Campbell, Ōmura, Tu 2016: Ōsumi 2017: Hall, Rosbash, Young 2018: Allison, Honjo 2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza 2020: Alter, Houghton, Rice 2021: Julius, Patapoutian 2022: Pääbo 2023: Karikó, Weissman

2024: Ambros, Ruvkun