Svante Pääbo

Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Svante Pääbo, joka on saanut suurta merkitystä eri alueilla viime vuosina. Svante Pääbo on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua niin yhteiskunnassa kuin akateemisessakin maailmassa, ja sen vaikutus on tullut näkyväksi eri aloilla politiikasta teknologiaan. Tämän kirjoituksen aikana analysoimme Svante Pääbo:n eri ulottuvuuksia tutkien sen alkuperää, kehitystä ja seurauksia nykymaailmassa. Tämän kattavan analyysin avulla toivomme saavamme syvemmän ymmärryksen Svante Pääbo:stä ja sen roolista nyky-yhteiskunnassa sekä sen mahdollisista vaikutuksista tulevaisuuteen.

Svante Pääbo
Henkilötiedot
Syntynyt20. huhtikuuta 1955
Tukholma, Ruotsi
Kansalaisuus Ruotsi ruotsalainen
Koulutus ja ura
Instituutti Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology
Tutkimusalue Perinnöllisyystiede
Tunnetut työt FOXP2-kieligeenin löytäminen
Neandertalinihmisen perimän selvittäminen
Palkinnot Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinto (1992)
Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (2022)
Aiheesta muualla
www.eva.mpg.de/genetics/staff/paabo

Svante Pääbo (s. 20. huhtikuuta 1955 Tukholma) on ruotsalainen evoluutiogenetiikkaan erikoistunut biologi. Pääbo valmistui tohtoriksi Uppsalan yliopistosta 1986. Hän on toiminut vuodesta 1997 Max Planck -instituutin genetiikan osaston johtajana Leipzigissa Saksassa. Hänelle myönnettiin 1992 Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinto, joka on Saksassa arvostetuimpia tutkimustyöstä myönnettyjä palkintoja. Pääbo tunnetaan myös paleogenetiikan alan perustajana. Paleontologian ja genetiikan yhdistävä ala tutkii muun muassa varhaisia ihmisiä ja muinaisia ihmispopulaatioita.

Perhetausta

Pääbon äiti oli ruotsinvirolainen kemisti Karin Pääbo.[1] Vuonna 1944 neuvostomiehitystä Ruotsiin paennut Karin Pääbo halusi poikansa integroituvan ruotsalaiseen yhteiskuntaan, joten hän ei puhunut Svantelle viroa. "Kasvoin tietäen mikä Viro on, mutta en puhu viroa. En ole koskaan käynyt virolaista koulua. Identifioidun ruotsalaisiin, mutta minulla on erityissuhde Viroon", on Pääbo kuvaillut.[2] Pääbon isä oli biokemisti Sune Bergström, joka sai vuonna 1982 Nobelin lääketieteen palkinnon.[3]

Pääbon tunnetuimpia löytöjä

Pääbo nousi ensimmäistä kertaa 1985 julkisuuteen, kun hän onnistui eristämään 2 400 vuotta vanhasta muumiosta DNA:ta, jota voidaan käyttää molekyyliarkeologisiin tutkimuksiin. Pääbon johtama osasto julkisti elokuussa 2002 löytäneensä puhekykyyn vaikuttavan FOXP2-kieligeenin, jonka puute tai vahingoittuneisuus aiheuttaa ihmisillä kielellisiä ongelmia.

Max Planck -instituutin tutkijat Pääbon johdolla julkistivat 2006 aikeensa sekvensoida neandertalinihmisen koko genomin. He onnistuivat eristämään muinais-DNA:ta yli 30 000 vuotta vanhoista neandertalinihmisen jäänteistä.

Charles Darwinin 200-vuotispäivänä 12. helmikuuta 2009 julkistettiin Pääbon ryhmän uusia tutkimustuloksia neandertalinihmisen perimästä. Perimä oli silloin suurin piirtein kokonaan avattu, vain tarkistusluenta oli jäljellä, ja sen sanottiin olevan todennäköisesti valmis viimeistään 2010.[4]

Kunnianosoituksia

Time-lehti valitsi Pääbon vuonna 2007 sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalle.

Pääbolle myönnettiin Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto vuonna 2022.[6] Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinnon hän sai vuonna 1992.[7]

Julkaisuja

Lähteet

  1. ↑ Oidermaa, Jaan-Juhan: Nobeli meditsiinipreemia pälvis Eesti juurtega Svante Pääbo ERR Novaator. 3. lokakuuta 2022. Eesti Rahvusringhääling (Viron yleisradio). Viitattu 7. lokakuuta 2022. (viroksi)
  2. ↑ Tigasson, Külli-Riin: Täismahus: Svante Pääbo: mis tegi inimesest inimese? Eesti Päevaleht. 17. maaliskuuta 2012. Viitattu 7. maaliskuuta 2022. (viroksi)
  3. ↑ Kolbert, Elizabeth: Sleeping with the Enemy newyorker.com. 8.8.2011. Viitattu 6.11.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Timo Paukku: Neandertalin ihmisen arvoitus on vihdoinkin ratkeamassa. Helsingin Sanomat, 13.2.2009, s. B1. Tiivistetty versio. Viitattu 13.2.2009.
  5. ↑ Ordnar till tretton exceptionella svenskar Kungl. Maj:ts Orden. 21.3.2024. Viitattu 20.4.2024. (ruotsiksi)
  6. ↑ Svante Pääbo The Nobel Foundation. Viitattu 3.10.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Svante Pääbo, PhD napapainconference.com. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat
1901–19251901: Behring

1902: Ross 1903: Finsen 1904: Pavlov 1905: Koch 1906: Golgi, Ramón y Cajal 1907: Laveran 1908: Metšnikov, Ehrlich 1909: Kocher 1910: Kossel 1911: Gullstrand 1912: Carrel 1913: Richet 1914: Bárány 1919: Bordet 1920: Krogh 1922: Hill, Meyerhof 1923: Banting, Macleod

1924: Einthoven
1926–19501926: Fibiger

1927: Wagner-Jauregg 1928: Nicolle 1929: Eijkman, Hopkins 1930: Landsteiner 1931: Warburg 1932: Sherrington, Adrian 1933: Morgan 1934: Whipple, Minot, Murphy 1935: Spemann 1936: Dale, Loewi 1937: Szent-Györgyi 1938: Heymans 1939: Domagk 1943: Dam, Doisy 1944: Erlanger, Gasser 1945: Fleming, Chain, Florey 1946: Muller 1947: C. Cori, G. Cori, Houssay 1948: Müller 1949: Hess, Moniz

1950: Kendall, Reichstein, Hench
1951–19751951: Theiler

1952: Waksman 1953: Krebs, Lipmann 1954: Enders, Weller, Robbins 1955: Theorell 1956: Cournand, Forssmann, Richards 1957: Bovet 1958: Beadle, Tatum, Lederberg 1959: Ochoa, Kornberg 1960: Burnet, Medawar 1961: Békésy 1962: Crick, Watson, Wilkins 1963: Eccles, Hodgkin, Huxley 1964: Bloch, Lynen 1965: Jacob, Lwoff, Monod 1966: Rous, Huggins 1967: Granit, Hartline, Wald 1968: Holley, Khorana, Nirenberg 1969: Delbrück, Hershey, Luria 1970: Katz, Euler, Axelrod 1971: Sutherland 1972: Edelman, Porter 1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen 1974: Claude, Duve, Palade

1975: Baltimore, Dulbecco, Temin
1976–20001976: Blumberg, Gajdusek

1977: Guillemin, Schally, Yalow 1978: Arber, Nathans, Smith 1979: Cormack, Hounsfield 1980: Benacerraf, Dausset, Snell 1981: Sperry, Hubel, Wiesel 1982: Bergström, Samuelsson, Vane 1983: McClintock 1984: Jerne, Köhler, Milstein 1985: Brown, Goldstein 1986: Cohen, Levi-Montalcini 1987: Tonegawa 1988: Black, Elion, Hitchings 1989: Bishop, Varmus 1990: Murray, Thomas 1991: Neher, Sakmann 1992: Fischer, Krebs 1993: Roberts, Sharp 1994: Gilman, Rodbell 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus 1996: Doherty, Zinkernagel 1997: Prusiner 1998: Furchgott, Ignarro, Murad 1999: Blobel

2000: Carlsson, Greengard, Kandel
2001–2001: Hartwell, Hunt, Nurse

2002: Brenner, Horvitz, Sulston 2003: Lauterbur, Mansfield 2004: Axel, Buck 2005: Marshall, Warren 2006: Fire, Mello 2007: Capecchi, Evans, Smithies 2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier 2009: Blackburn, Greider, Szostak 2010: Edwards 2011: Beutler, Hoffmann, Steinman 2012: Gurdon, Yamanaka 2013: Rothman, Schekman, Südhof 2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser 2015: Campbell, Ōmura, Tu 2016: Ōsumi 2017: Hall, Rosbash, Young 2018: Allison, Honjo 2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza 2020: Alter, Houghton, Rice 2021: Julius, Patapoutian 2022: Pääbo 2023: Karikó, Weissman

2024: Ambros, Ruvkun