Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Aleksei Abrikosov:n kiehtovaan maailmaan, aiheeseen, joka on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että fanien huomion. Syntymisestään lähtien Aleksei Abrikosov on osoittanut vaikutuksensa yhteiskunnan, tieteen, kulttuurin ja historian eri osa-alueisiin. Vuosien saatossa siitä on keskusteltu, tutkittu ja tutkittu, ja sen vaikutus on kehittynyt ajan myötä. Tässä Aleksei Abrikosov:n perusteellisessa tutkimisessa tarkastelemme sen alkuperää, sen merkitystä nykymaailmassa ja aiheeseen liittyviä erilaisia näkökulmia. Valmistaudu uppoutumaan matkaan, joka lupaa yllättää, innostaa ja kouluttaa, kun löydämme yhdessä Aleksei Abrikosov:n jännittävän universumin.
Aleksei Abrikosov | |
---|---|
![]() Abrikosov pitämässä luentoa |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. kesäkuuta 1928 Moskova, Neuvostoliitto |
Kuollut | 29. maaliskuuta 2017 (88 vuotta) Palo Alto, Kalifornia, Yhdysvallat |
Kansalaisuus |
![]() ![]() |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Moskovan yliopisto Neuvostoliiton tiedeakatemia |
Väitöstyön ohjaaja | Lev Landau |
Instituutti |
Landaun instituutti Moskovan yliopisto Moskovan fysiikan ja teknologian instituutti Argonne National Laboratory |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Tunnetut työt | Tiiviin aineen fysiikka |
Palkinnot |
![]() |
|
Aleksei Aleksejevitš Abrikosov (ven. Алексей Алексеевич Абрикосов; 25. kesäkuuta 1928 Moskova, Neuvostoliitto – 29. maaliskuuta 2017 Palo Alto, Kalifornia, Yhdysvallat[1]) oli venäläis-yhdysvaltalainen fyysikko. Hänen tutkimusalansa oli teoreettinen kiinteän olomuodon fysiikka.
Vuonna 2003 hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto yhdessä venäläisen Vitali Ginzburgin ja yhdysvaltalaisen Anthony Leggettin kanssa suprajohteiden ja -nesteiden tutkimuksesta.[2] Suprajohteita voidaan käyttää muun muassa lääketieteellisessä magneettikuvauksessa ja fysiikan perustutkimuksessa hiukkaskiihdyttimissä tuottamaan korkeita magneettikenttiä.[3]
Abrikosov saavutti filosofian tohtorin tutkinnon Neuvostoliitossa ohjaajanaan Lev Landau vuonna 1951. Vuodesta 1991 alkaen hän työskenteli materiaalitieteen osastossa Argonne National Laboratoryssa Illinoisissa Yhdysvalloissa.[3] Hän oli Venäjän kansalainen ja vuonna 1999 hän sai myös Yhdysvaltain kansalaisuuden.[4]