Nykymaailmassa Antony Hewish:stä on tullut toistuva aihe, jolla on kiistaton merkitys. Antony Hewish on saavuttanut nykyään merkittävän merkityksen joko yhteiskuntaan, politiikkaan tai ihmisten jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Sen vaikutus ei rajoitu tiettyyn alueeseen, vaan se kattaa useita eri näkökohtia teknologiasta kulttuuriin. Globalisaation edetessä Antony Hewish:stä on tullut yleinen kiinnostava kohde kaikkialla maailmassa, ja se synnyttää keskusteluja, pohdintoja ja toimia, joilla pyritään ymmärtämään ja käsittelemään sen laajuutta ja vaikutuksia. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Antony Hewish:n vaikutuksia ja sen vaikutuksia modernin elämän eri osa-alueisiin.
Antony Hewish | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. toukokuuta 1924 Fowey, Yhdistynyt kuningaskunta |
Kuollut | 13. syyskuuta 2021 (97 vuotta) |
Kansalaisuus |
![]() |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Cavendish laboratorio |
Instituutti |
MRAO Cavendish laboratorio |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Palkinnot |
![]() |
|
Antony Hewish (11. toukokuuta 1924 – 13. syyskuuta 2021[1]) oli brittiläinen radioastronomi. Hän oli ensimmäinen tähtitieteilijä, joka palkittiin Nobelin fysiikanpalkinnolla vuonna 1974 yhdessä Martin Rylen kanssa.[2] Hewish on Cambridgen yliopiston Cavendish-laboratoriossa emeritusprofessori ja tutkimusryhmän jäsen.[3]
Hewishin opinnot Cambridgen yliopistossa keskeytyivät toisen maailmansodan takia. Hänet kutsuttiin ilmavoimiin, missä hän osallistui tutkan kehitystyöhön yhdessä Martin Rylen kanssa. Sodan jälkeen hän teki opintonsa loppuun ja liittyi Rylen tutkimusryhmään sai viran Cavendishin laboratoriossa. Hewish väitteli 1952. Ryhmä rakensi suuren radioteleskoopin, jonka avulla yksi Hewishin jatko-opiskelijoista, Jocelyn Bell Burnell, havaitsi radiolähteen, jota myöhemmin alettiin kutsua pulsariksi. Se, että Hewish ja Ryle saivat Nobelin mutta Bell ei kuulunut joukkoon, on herättänyt arvostelua.[4] Toisten mielestä Bellin olisi ilman muuta kuulunut saada osuutensa Nobelista, toisten mukaan palkintoon johti laajempi tutkimustyö, muun muassa Rylen panos SAR-tutkien kehitystyössä.
Hän on ollut Academia Europæan jäsen vuodesta 1993.[5]