Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Eric Cornell:n kiehtovaan maailmaan. Eric Cornell:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja sen merkitykseen historiassa. Vuosien varrella Eric Cornell on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ja synnyttänyt keskustelua ja pohdintaa sen vaikutuksista eri aloilla. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Eric Cornell:n merkitystä ja sitä, kuinka se on muokannut tapaamme ymmärtää ja lähestyä tiettyjä elämän aspekteja. Toivomme, että tämä artikkeli saa sinut pohtimaan ja antaa sinulle syvemmän käsityksen Eric Cornell:stä ja sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa.
Eric Cornell | |
---|---|
![]() Eric Cornell vuonna 2015. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. joulukuuta 1961 Palo Alto, Yhdysvallat |
Kansalaisuus |
![]() |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Stanfordin yliopisto MIT |
Instituutti | Coloradon yliopisto |
Tutkimusalue | fysiikka |
Palkinnot |
![]() |
Aiheesta muualla | |
experts.colorado.edu/display/fisid_100112 | |
|
Eric Allin Cornell (s. 19. joulukuuta 1961) on yhdysvaltalainen fyysikko. Hän oli yhdessä Carl Wiemanin kanssa ensimmäisiä, jotka onnistuivat syntetisoimaan Bosen–Einsteinin kondensaatin vuonna 1995. Tästä saavutuksesta Cornell sai yhdessä Wiemanin ja ryhmänsä vetäjän Wolfgang Ketterlen kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2001.[1]
Cornel syntyi Palo Altossa, mutta kasvoi Massachusettsin Cambridgessa, missä hänen isänsä työskenteli MIT:ssä. Hän opiskeli Stanfordin yliopistossa ja työskenteli jo opiskeluaikana sen kiihdytinlaboratoriossa.[2] Väitöstyönsä hän teki MIT:ssä, ja vuonna 1992 hän aloitti työt Coloradon yliopistossa.[3]
1990-luvun alkuvuosina Cornell alkoi kehittää menetelmiä Bosen–Einsteinin kondensaatin syntetisoimiseksi. Tämän kondensaatin olemassaolon olivat ennustaneet noin 70 vuotta aikaisemmin Albert Einstein ja Satyendra Bose. Se on tila, jossa atomit on jäähdytetty niin hidasliikkeisiksi, että ne käyttäytyvät kuin yksi atomia paljon suurempi kvanttiyksikkö. Vuonna 1995 Cornell yhdessä Wiemanin kanssa käytti laser- ja magneettimenetelmiä hidastaakseen, pyydystäkseen ja jäähdyttääkseen kaksituhatta rubidium-atomia.[3]
Cornellin tulokset auttavat tiedeyhteisöä ymmärtämään fysiikan lakeja ja etsimään mahdollisia käytännön sovelluksia Bosen-Einsteinin kondensaatille.[3]