Heinrich Rohrer

Nykymaailmassa Heinrich Rohrer on aihe, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Vuosikymmenten ajan Heinrich Rohrer on ollut eri alojen tutkijoiden, asiantuntijoiden ja ammattilaisten tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena. Sen vaikutus on tuntunut yhteiskunnassa, kulttuurissa, politiikassa ja taloudessa, mikä on synnyttänyt loputtomia keskusteluja ja pohdiskeluja sen vaikutuksista. Tässä artikkelissa tutkimme Heinrich Rohrer:n eri puolia analysoimalla sen kehitystä ajan myötä, sen nykyisiä haasteita ja mahdollisia tulevaisuudennäkymiä. Lisäksi tarkastelemme tiiviisti erilaisia ​​lähestymistapoja ja mielipiteitä, joita on olemassa Heinrich Rohrer:stä, tarkoituksena tarjota täydellinen ja objektiivinen yleiskatsaus tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

Heinrich Rohrer
Henkilötiedot
Syntynyt6. kesäkuuta 1933
Buchs, Sankt Gallenin kantoni, Sveitsi
Kuollut16. toukokuuta 2013 (79 vuotta)
Wollerau, Schwyzin kantoni, Sveitsi
Kansalaisuus sveitsiläinen
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Wolfgang Pauli
Instituutti Rutgersin yliopisto
IBM
Tutkimusalue fysiikka
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1986)

Heinrich Rohrer (6. kesäkuuta 1933 Buchs, Sankt Gallenin kantoni – 16. toukokuuta 2013 Wollerau, Schwyzin kantoni[1]) oli sveitsiläinen fyysikko. Hän sai vuonna 1986 yhdessä Gerd Binnigin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon tunnelointimikroskoopin (STM) kehittämisestä.[2]

Rohrer syntyi Sveitsin Buchsissa ja opiskeli ETH Zürichissä, missä hän väitteli vuonna 1960. Hänen opettajiinsa kuuluivat Wolfgang Pauli ja Jörgen Lykke Olsen. Tohtorintutkinnon jälkeen hän vietti kaksi post doc -vuotta Yhdysvalloissa.[3]

Rohrer aloitti työt IBM:n tutkimuslaboratoriossa Rüschlikonissa vuonna 1963. Gerd Binnigistä tuli hänen työkaverinsa, ja he suunnittelivat yhdessä tunnelimikroskoopin. Laitteessa on terävä volframianturi, jonka muutaman atomin levyinen kärki tuodaan 5–10 atomin paksuuden päähän johtavasta tai puolijohtavasta pinnasta. Kun kärjen sähköpotentiaali saadaan poikkeamaan muutamia voltteja pinnan potentiaalista, syntyy elektronivirta. Virran voimakkuus riippuu kärjen ja pinnan välisestä tasosta, ja pitämällä virta vakiona voidaan kärki saada liikkumaan erittäin tarkasti pinnan muotoja seuraillen. Tällöin saadaan pinnanmuodoista kartta, jossa sen korkeuserot näkyvät jopa atomin paksuuden tarkkuudella.[4]

Lähteet

  1. ↑ Schweizer Physik-Nobelpreisträger Heinrich Rohrer ist tot Tages-Anzeiger. 19.5.2013. Viitattu 22.5.2013. (saksaksi)
  2. ↑ The Nobel Prize in Physics 1986 Nobelprize.org – The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Autobiography (From Nobel Lectures, Physics 1981–1990, Editor-in-Charge Tore Frängsmyr, Editor Gösta Ekspång, World Scientific Publishing Co., Singapore, 1993) Nobelprize.org – The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 14.8.2012.
  4. ↑ Heinrich Rohrer Encyclopedia Britannica

Aiheesta muualla