Ken Wharton
Tässä artikkelissa puhumme Ken Wharton:stä, aiheesta, joka on kiinnittänyt monien huomion nykyään. Ken Wharton on aihe, joka on herättänyt keskustelua ja herättänyt uteliaisuutta eri piireissä. Kautta historian Ken Wharton:llä on ollut tärkeä rooli eri kulttuureissa ja sitä on tutkittu ja tutkittu eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme Ken Wharton:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan. Selvitämme, mikä tekee Ken Wharton:stä merkityksellisen ja miksi siihen on tärkeää kiinnittää huomiota. Liity kanssamme tälle Ken Wharton:n löytämisen ja oppimisen matkalle!
| Ken Wharton | |
|---|---|
 Ken Wharton (oikealla) vuonna 1952. |
|
| Henkilötiedot | |
| Kansalaisuus |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1952–1955 |
| Talli(t) | Frazer Nash, Cooper, Maserati, Vanwall |
| Kilpailuja | 16 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 3 |
| Ensimmäinen kilpailu | Sveitsin Grand Prix 1952 |
| Viimeinen kilpailu | Italian Grand Prix 1955 |
|
|
|
Kenneth "Ken" Albert Wharton (21. maaliskuuta 1916 Smethwick – 12. tammikuuta 1957 Auckland, Uusi-Seelanti) oli brittiläinen Formula 1 -kuljettaja.[1][2][3] Hän osallistui 16 F1-osakilpailuun kausilla 1952–1955.[1][2] Hän saavutti yhteensä 3 MM-pistettä ajamalla neljänneksi heti debyyttikilpailussaan Sveitsin GP:ssä 1952.[1][2][3][4] Hän osallistui myös muutamaan MM-sarjaan kuulumattomaan kilpailuun voittaen vuonna 1953 Winfield JC sekä Newcastle Journal Trophyn.[5][6]
Wharton kilpaili myös rallin MM-sarjassa voittaen Tulip Rallyn kolmesti Fordilla.[3] Hän voitti Britannian Hill Climbing -sarjan mestaruuden neljä kertaa vuosina 1951–1954.[1][3] Hän on edelleenkin ainoa kuljettaja, joka on voittanut sarjan mestaruuden neljästi peräkkäin. Eniten sarjan mestaruuksia on Tony Marshilla, kuusi kappaletta.
Wharton menehtyi Uudessa-Seelannissa Ardmoren radalla järjestetyssä kilpailussa, kun hänen Ferrarinsa kolaroi.[1][3]
Formula 1- tulokset
| Vuosi | Talli | Valmistaja | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1952 | Scuderia Franera | Frazer Nash FN48 | Bristol L6 | SUI 4 |
500 | BEL Kesk. |
FRA | GBR | GER | 13. | 3[1][2] | |||
| Frazer Nash 421 | NED Kesk. |
|||||||||||||
| Cooper T20 | ITA 9 |
|||||||||||||
| 1953 | Ken Wharton | Cooper T23 | Bristol L6 | ARG | 500 | NED Kesk. |
BEL | FRA Kesk. |
GBR 8 |
GER | SUI 7 |
ITA NC |
- | 0[1][2] |
| 1954 | Owen Racing Organisation | Maserati 250F | Maserati L6 | ARG | 500 | BEL | FRA Kesk. |
GBR 8 |
GER DNS |
SUI 6 |
ITA | ESP 8 |
- | 0[1][2] |
| 1955 | Vandervell Products Ltd | Vanwall | Vanwall L4 | ARG | MON | 500 | BEL | NED | GBR 9 |
ITA Kesk. |
- | 0[1][2] |
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i Ken Wharton - Great Britain ESPN. Arkistoitu 1.8.2017. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Ken Wharton ChicaneF1.com. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Ken Wharton Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
- ↑ 1952 SWISS GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
- ↑ 1953 Newcastle Journal Trophy ChicaneF1.com. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
- ↑ 1953 Winfield JC ChicaneF1.com. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)