Ohje:Kreikan kielen translitterointi

Tämä on Wikipedian tyylioppaaseen kuuluva sivu. Käytä tervettä järkeä ohjeita lukiessasi, poikkeustapauksia voi olla. Muutosten tulisi noudattaa konsensusta.

Tässä ohjeessa esitetään suomenkielisessä Wikipediassa käytössä oleva kreikankielisen tekstin translitterointi- eli siirtokirjoitus- tai latinaistuskäytäntö. Käytäntö eroaa sen mukaan, onko siirtokirjoituksen kontekstina nykykreikka vai muinaiskreikka.

Nykykreikan translitterointia on pyritty vähitellen yhtenäistämään kautta linjan, mutta historiallisista syistä artikkeleissa esiintyy erilaisia muotoja, ja käytäntö on jossain määrin horjuva varsinkin aksenttien merkitsemisen ja sovinnaisnimivalikoiman osalta. Muinaiskreikan osalta käytäntö on johdonmukaisempi.

Nykykreikan translitterointia sovelletaan kreikan kieleen noin vuodesta 1453 (Konstantinopolin valtaus) lähtien. Translitterointiin käytetään ELOT 743 -standardia. Standardia käytetään erityisesti nimistöön, kuten henkilön- ja paikannimiin, mutta sitä voidaan käyttää myös muihin kreikan kielen sanoihin silloin kun niitä esiintyy artikkelien nimissä tai artikkelitekstissä.

• Paikannimien osalta käytäntö koskee kaikkia nykyisin käytössä olevia paikannimiä, pois lukien sovinnaisnimet (katso alla). Mikäli paikannimi on tunnettu pääosin antiikin tai bysanttilaisaikaisista yhteyksistä, käytetään muinaiskreikan translitterointia.
• Henkilönnimien osalta käytäntö koskee kaikkia henkilöitä, joiden toiminta sijoittuu pääosin vuoden 1453 jälkeen. Poikkeuksen muodostavat kirkolliset nimet; katso osio Muinaiskreikka.
• Rajatapauksissa voidaan sekä henkilön- että paikannimien osalta käyttää kumpaa tahansa translitterointia, kunhan kumpikin muoto mainitaan artikkelin alussa ja artikkeliin on ohjaus vaihtoehtoisilla muodoilla.
• Suomenkielisessä Wikipediassa ELOT:in mukaisissa nimissä käytetään aina aksentteja eli painomerkkejä, vaikka standardi ei sitä yksikäsitteisesti vaadi. Jatkossa ilmaisu ”ELOT 743” tai ”ELOT” viittaa ELOT 743 -translitteraatioon, jossa aksentit on säilytetty.

• Translitteraation tarkistamisessa voi käyttää apuna Kreikan passiviranomaisten työkalua. Se ei kuitenkaan säilytä aksentointia, joten aksentti on lisättävä itse lopputulokseen.

Nykykreikan translitterointi suoritetaan seuraavan taulukon mukaisesti:

Selitykset:

ELOT:ia käytettäessä aksentit merkitään aina. Yllä olevassa muuntotaulukossa aksentointia ei yksinkertaisuuden vuoksi ole esitetty muutoin kuin esimerkeissä. Aksentti merkitään sille vokaalille, jonka päälle se on merkitty kreikankielisessä alkutekstissä. Poikkeuksena diftongeissa αυ, ευ ja ηυ, joissa υ-kirjain translitteroidaan f- tai v-kirjaimella muuntotaulukon mukaisesti, painon osuessa υ-kirjaimelle aksentti siirtyy translitteraatiossa edeltävälle vokaalille, esim. Εύζωνοι → Évzonoi. Aksentti merkitään myös isolle alkukirjaimelle osuessaan, vaikka kreikassa näin ei useinkaan tehdä.

Seuraaville nykyisille paikannimille on käytetty ELOT:in sijaista suomen kieleen vakiintunutta sovinnaisnimeä. Sovinnaisnimien joukko perustuu muun muassa Kotuksen nimihakemistoon.

Useimmat sovinnaisnimet perustuvat muinaiskreikasta tehtyyn translitteraatioon (katso alempaa) tai katharévousa-kirjakielessä käytetyn nimimuodon perusteella tehtyyn, suomeen jo aiemmin vakiintuneeseen translitteraatioon. Joissakin tapauksissa (Athos, Thessaloniki) ainoa ero ELOT-muodon ja sovinnaisnimen välillä sattuu olemaan se, ettei yleisyyden vuoksi käytetty sovinnaisnimi sisällä aksenttia. Tällaisissa tapauksissa aksentti voidaan kuitenkin haluttaessa merkitä, kunhan esim. linkityksiä ei rikota.

Selitykset:

Lisäksi sovinnaisnimiä ovat muun muassa:

• Kreikan maantieteellisten alueiden nimet (esim. Jooniansaaret, Makedonia, Thessalia, Traakia).
• Kreikan alueiden nimet (esim. Attika).
• Kreikan alueyksiköiden nimet silloin kun ne vastaavat antiikin aikaisia maakuntia tai muita sovinnaisnimiä (esim. Aitolia-Akarnania, Akhaia, Argolis, Arkadia, Elis, Fokis, Fthiotis, Korfu, Korinthia, Lakonia, Lesbos, Messenia).
• Kreikan kuntien nimet silloin kun ne vastaavat sovinnaisnimiä (esim. Korfun kunta, Lesboksen kunta, Salamiin kunta).
• Maantieteelliset nimet silloin kun ne perustuvat antiikin aikaiseen nimistöön tai on johdettu toisesta sovinnaisnimestä (esim. Argoliinlahti, Joonianmeri, Korintinlahti, Korintin kanava, Korintin kannas, Kreetanmeri, Lakonianlahti, Messenianlahti, Patraksenlahti, Pohjoinen/Eteläinen Euboianlahti, Traakianmeri).

Huomioita:

• Kreikassa yksitavuisissa sanoissa ei yleensä ole aksenttia, joten esim. nimet Kos ja Fry eivät ole aksentoimattomia sovinnaisnimiä, vaan ELOT:in mukaisia transkriptioita. (Huom: Kotuksen sivulla Kos esiintyy ilmeisesti vahingossa muodossa Kós.)
• Joissakin tapauksissa artikkelin ensisijaiseksi nimeksi on valittu ELOT:in mukainen nykykreikkalainen nimi, vaikka myös sovinnaisnimi olisi yhtä mahdollinen. Kotuksen luettelon perusteella tällaisia ovat esim. Rethymnon (valittu ELOT:in mukainen Réthymno), Thermopylai (Thermopýles) ja Hymettos (Ymittós). Muista mainittakoon esim. erittäin yleinen Hania (valittu ELOT:in mukainen Chaniá).
• Kotuksen luettelo mainitsee yllä esitetyn taulukon lisäksi myös muita antiikin nimistöstä tulevia sovinnaisnimiä, joita voitaisiin käyttää myös nykyisistä paikannimistä. Tällaisia ovat mm. Eleusis (Elefsínan sijasta), Epidauros (Epídavros), Korintti (Kórinthos), Mykene (Mykínes), Sparta (Spárti), Theba/Teeba (Thíva), Tiryns (Tíryntha). Näissä tapauksissa Wikipediassa kuitenkin käytetään vanhaa muotoa vain tai ensisijaisesti antiikin ajan kohteesta ja uutta muotoa nykyisestä kaupungista tai kylästä. Useimmissa tapauksissa perusteluna on, että nykyinen asutus sijaitsee eri paikassa kuin antiikin aikainen asutus, asutus ei ole säilynyt samalla paikalla keskeytyksettä ja/tai asutukselle on otettu antiikin aikainen nimi uudestaan vasta 1800-/1900-luvulla.

Henkilönnimien kohdalla ohjeen mukaisesta translitteroinnista poiketaan seuraavissa tapauksissa:

• Kreikan kuninkaalliset, esim.:
  • Otto, ei Óthon
  • Yrjö I, ei Geórgios I
  • Konstantin I, ei Konstantínos I
• Taiteilijanimet, erityisesti mikäli nimi on ei-kreikkalainen, esim.:
  • Costa-Gavras
  • Demy
  • Sarbel
• Kreikassa syntyneet mutta muihin maihin vakiintuneet, tai Kreikan ulkopuolella syntyneet ja (enimmäkseen) maan ulkopuolella vaikuttaneet, esim.:
  • Achilles Christides
  • José Holebas
• Kreikkalaista sukujuurta olevat (ensisijaisesti) muiden maiden kansalaiset, esim.:
  • Constantinos Mavromichalis
  • Niko Dimitrakos

Artikkelin alun määritelmässä käytetään kielimallinetta {{k-el}} (tai katharévousa-muodoille {{k-el-kath}}). Esimerkiksi koodi

'''Spercheiáda''' ({{k-el|Σπερχειάδα}}, {{k-el-kath|Σπερχειάς|Spercheiás}}, myös ''Sperchiáda''/''Sperchiás'') on ...

tuottaa

Spercheiáda (kreik. Σπερχειάδα, kath.kreik. Σπερχειάς, Spercheiás, myös Sperchiáda/Sperchiás) on ...

Katso myös: Ohje:Antiikin terminologia

Muinaiskreikan translitterointia sovelletaan kreikan kieleen antiikin aikana sekä bysanttilaisella kaudella eli noin vuoteen 1453 saakka. Käytäntöä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkeen tuon ajan kreikan kieleen, kuten henkilönnimiin, paikannimiin, teosten nimiin (mikäli teoksen suomennosta ei ole tai nimen suomentaminen ei ole triviaalia), tekstilainauksiin yms.

• Aksentteja eli painoa tai muita tarkenteita ei merkitä, koska niiden täydellinen merkitseminen on hankalaa tai jopa mahdotonta. Soveltuvin osin aksentteja käyttävän muodon voi kuitenkin näyttää suluissa artikkelin alussa.
• Eetan ja omegan (tai muiden vokaalien) pidennysviivoja ei käytetä artikkeleiden nimissä eikä henkilön- tai paikannimissä, mutta niitä käyttävän muodon voi näyttää suluissa artikkelin alussa. Sen sijaan tekstilainauksissa pidennysviivoja on syytä käyttää.
• Artikkeleissa esiintyy horjuvuutta lähinnä siinä, onko diftongin ου translitteraatio ū vai ou (esim. kūros vai kouros). Yleensä on suosittu ū-muotoa, joka on tästä syystä myös kirjattu käytännöksi alla olevaan taulukkoon, mutta myös ou-muoto voidaan merkitä näkyviin vaihtoehtoiseksi. Pidennysviivan osalta käytäntö on sama kuin yllä jo mainittu.
• Muinaiskreikan translitterointia käytetään vakiintuneesti myös ortodoksisen kirkon pappien, munkkien, pyhien yms. nimissä myös vuoden 1453 jälkeen.

Muinaiskreikan translitterointi suoritetaan seuraavan taulukon mukaisesti. Taulukossa ovat pääsäännöt, mutta se ei sisällä esim. kaikkia vahvan henkäyksen (spiritus asper) esiintymismuotoja.

• Eräistä paikan- ja henkilönnimistä käytetään sovinnaisnimimuotoja, jotka eivät vastaa (täysin) translitteraatiota tai perustuvat klassisen attikalaisen kreikan sijasta vaihtoehtoiseen, esim. doorilaiseen murremuotoon tai latinan kautta vakiintuneeseen muotoon. Esim. Ateena (Ἀθῆναι, Athēnai), Dodona (Δωδώνη, Dōdōnē), Helena (Ἑλένη, Helenē, door. Ἑλένα), Korintti (Κόρινθος, Korinthos), Mykene (Μυκῆναι, Mykēnai tai Μυκήνη, Mykēnē), Patras (Πάτραι, Pátrai), Pireus (Πειραιεύς, Peiraieus), Sparta (Σπάρτη, Spartē, door. Σπάρτα), Theba (Θῆβαι, Thēbai).

Muinaiskreikkalaisen tekstin oikea fontti saadaan tekstiin mallineella {{polytoninen}}. Esimerkiksi koodi

{{polytoninen|ἓν οἶδα ὅτι οὐδὲν οἶδα}}

tuottaa

ἓν οἶδα ὅτι οὐδὲν οἶδα

Artikkelin alun määritelmässä käytetään vastaavasti mallinetta {{k-grc}}. Esimerkiksi koodi

'''”Tiedän, etten tiedä mitään”''' ({{k-grc|ἓν οἶδα ὅτι οὐδὲν οἶδα|hen oida hoti ūden oida}}) ...

tuottaa

”Tiedän, etten tiedä mitään” (m.kreik. ἓν οἶδα ὅτι οὐδὲν οἶδα, hen oida hoti ūden oida) ...