Tämä artikkeli käsittelee aihetta Hannes Alfvén, joka on ollut eri tieteenalojen kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena aikojen saatossa. Hannes Alfvén on vaikuttanut merkittävästi yhteiskunnan, kulttuurin ja historian eri osa-alueisiin jättäen jälkensä ihmisten elämään ja yhteisöjen kehitykseen. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkitaan Hannes Alfvén:n ympärillä olevia eri ulottuvuuksia ja näkökulmia, mikä tarjoaa lukijalle kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta. Kokoamalla tutkimuksia, lausuntoja ja asiantuntijalausuntoja pyritään edistämään Hannes Alfvén:n tuntemusta ja ymmärtämistä tarjoamalla lukijalle tarvittavat työkalut pohtimaan ja muodostamaan omaa arviota asiasta.
Alfvén väitteli tohtoriksi Uppsalan yliopistossa vuonna 1934. Vuonna 1940 hänestä tuli Tukholman Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun teoreettisen sähkötekniikan professori, vuonna 1946 elektroniikan professori ja vuonna 1963 plasmafysiikan professori.
Alfvén keksi vuonna 1947, että Maan magnetosfäärin plasmassa etenee aaltoja, jotka on nimetty hänen mukaansa Alfvénin aalloiksi.[2]
Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1970 plasmafysiikan tutkimuksista.[3]
Lähteet
↑Neil Kent: The Soul of the North: A Social, Architectural and Cultural History of the Nordic Countries, 1700–1940, s. 389. Reaktion Books, 2001. ISBN 9781861890672Google book (limited preview). (englanniksi)
↑”Magnetohydrodynamiikka”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 4052. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9