Muurla

Nykyään Muurla on erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe yhteiskunnassa. Ajan myötä Muurla:stä on tullut aihe, joka herättää uteliaisuutta ja keskustelua eri alueilla. Olipa kyse tieteen, yhteiskunnan, politiikan tai kulttuurin alalla, Muurla on onnistunut vangitsemaan kaiken ikäisten ja ammatillisten ihmisten huomion. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Muurla:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja mahdollisia seurauksia tulevaisuutta ajatellen. Uppoudumme Muurla:n syvälliseen analyysiin sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen tavoitteenaan valaista tätä aihetta, joka herättää edelleen kiinnostusta ja kiistaa.

Muurla
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Salo

vaakuna

sijainti

Muurlan kirkko.
Muurlan kirkko.
Sijainti 60°21′00″N, 023°16′50″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Salon seutukunta
Kuntanumero 501
Hallinnollinen keskus Muurlan kirkonkylä
Perustettu 1869
– emäpitäjä Uskela
Liitetty 2009
– liitoskunnat Salo
Halikko
Kiikala
Kisko
Kuusjoki
Perniö
Pertteli
Suomusjärvi
Särkisalo
Muurla
– syntynyt kunta Salo
Pinta-ala 83,05 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 79,87 km²
– sisävesi 3,18 km²
Väkiluku 1 562  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 19,56 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 20,5 %
– 15–64-v. 63,7 %
– yli 64-v. 15,8 %

Muurla on entinen Suomen kunta ja nykyään osa Saloa.

Ennen kuntaliitosta Muurla oli osa Varsinais-Suomen maakuntaa ja Länsi-Suomen lääniä, aiemmin Turun ja Porin lääniä. Sen rajanaapureita olivat Salo, Perniö, Pertteli ja Kisko.

Kunnan ainoassa taajamassa, Muurlan kirkonkylässä oli vuoden 2017 lopussa 891 asukasta[4], mutta siellä ei ole taajaman liikennemerkkejä.

"Muurla - hyvän asumisen kunta" oli kunnan slogan.[5]

Luonto

Suurin kokonaan entisen Muurlan kunnan alueella sijaitseva järvi on Ylisjärvi, jonka rannalla sijaitsee Muurlan kirkko. Muurlan alueelle ulottuu myös pääosin entisen Kiskon ja Kiikalan kuntien alueella sijaitseva Hirsijärvi.

Historia

Muurla on historialtaan osa todennäköisesti jo 1200-luvulla perustettua Uskelan kirkkopitäjää.[6]

Uskelan sisällä Muurla on aluksi ollut osa keskiajalla, mahdollisesti 1440-luvulla Uskelan emäseurakunnan alaisuuteen perustettua Salon kappeliseurakuntaa.[7] Saarnahuonekunta, jolla oli oma kirkkorakennus, mutta ei omaa pappia, Muurlasta tuli osana Salon kappeliseurakuntaa vuonna 1724.[8] Vuonna 1832 Salon kappeliseurakunta ja vanha Uskelan emäseurakunta yhdistettiin uudeksi Uskelan emäseurakunnaksi, johon myös Muurlan saarnahuonekunta tuli kuulumaan.[8] Kappeliseurakunta, jolla on oma pappi, Muurlasta tuli Uskelan emäseurakunnan alaisuuteen vuonna 1860.[8]

Muurlan kunta perustettiin vuonna 1868.[9] Seurakunnallisesti Muurla itsenäistyi Uskelasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1919.[8] Näin Muurla tuli olleeksi itsenäisenä kuntana 141 vuotta ja itsenäisenä seurakuntana 90 vuotta.

Muurlan kunta lakkautettiin ja yhdistettiin yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tällöin siihenastinen Salon kaupunki, Halikon kunta, Kuusjoen kunta, Perttelin kunta, Muurlan kunta, Perniön kunta, Särkisalon kunta, Kiskon kunta, Kiikalan kunta ja Suomusjärven kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.[10]

Kulttuuriympäristö

Muurlassa sijaitseva Ruotsalan kylä ja kulttuurimaisema on yksi Museoviraston vuonna 2009 määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[11]

Yrityksiä ja oppilaitoksia

Muurlassa sijaitsee Muurlan lasitehdas, jonka tehtaanmyymälä on merkittävä turistikohde. Merkittävä Muurlassa toimiva oppilaitos on Muurlan Opisto.

Kylät

Muurlassa on 17 kylää:[12]

Hakola, Harjula, Iloniemi, Järvi, Kaivonpyöli, Kaukelmaa, Kaukola, Kistola, Koski, Muurla, Pullola, Pyöli, Ranta, Ruotsala, Suoloppi, Vähä-Pullola, Äijälä.

Kulttuuri

Murre

Muurlan alueella puhutun kielen perustana on itäinen Lounais-Suomen murre. Muurlan murre kuuluu Lounais-Suomen itäryhmän rantaryhmään.[13]

Ruokakulttuuri

Muurlan pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla verimakkara.[14]

Tunnettuja asukkaita

Lähteet

  1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 28.12.2018.
  5. ↑ Muurlan kunta web.archive.org. 21.6.2007. Arkistoitu 21.6.2007. Viitattu 15.8.2022.
  6. ↑ Hiekkanen, Markus: Uskelan pitäjän kirkkorakennukset ennen 1800-luvun alkua, s. 660. (Teoksessa: Joki yhdisti ihmiset – Salon ja Uskelan historia n. 1150–1868) Salo: Salon kaupunki, 2006. ISBN 952-99735-0-0
  7. ↑ Laine, Esko M.: Salo-Uskelan seurakunta yhteisönä, s. 592-595. (Teoksessa: Joki yhdisti ihmiset – Salon ja Uskelan historia n. 1150–1868) Salo: Salon kaupunki, 2006. ISBN 952-99735-0-0
  8. ↑ a b c d Vähäkangas, Ismo: Vapaudenajalta kunnallishallinnon perustamiseen, s. 338-340. (Teoksessa: Joki yhdisti ihmiset – Salon ja Uskelan historia n. 1150–1868) Salo: Salon kaupunki, 2006. ISBN 952-99735-0-0
  9. ↑ Alifrosti, Kari: Salon ja Uskelan historia 1869-1990, s. 17. Salo: Salon kaupunki, 1996. ISBN 951-96152-1-0
  10. ↑ Valtioneuvoston päätös Salon kaupungin, Halikon kunnan, Kuusjoen kunnan, Perttelin kunnan, Muurlan kunnan, Perniön kunnan, Särkisalon kunnan, Kiskon kunnan, Kiikalan kunnan ja Suomusjärven kunnan lakkauttamisesta ja uuden Salon kaupungin perustamisesta (1074/2007) finlex.fi. 22.11.2007. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Arkistoitu 31.12.2013. Viitattu 10.1.2012.
  11. ↑ Ruotsalan kylä ja kulttuurimaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  12. ↑ Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti, Muurlan kulttuuriympäristö ja arvot, s. 2. Turun maakuntamuseo, 2005. Teoksen verkkoversio.
  13. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 194. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  14. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 26. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  15. ↑ Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 9.5.2024.

Aiheesta muualla