Vahlonen
Nykyään Vahlonen on laajalti keskusteltu ja kiistelty aihe yhteiskunnassa. Sen merkitys on tullut yhä selvemmäksi vuosien kuluessa, ja sen vaikutus on tuntunut monilla aloilla politiikasta teknologiaan, kulttuuriin ja talouteen. Vahlonen on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion, mikä on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutukset ja etsiä ratkaisuja sen tuomiin haasteisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Vahlonen:tä perusteellisesti, analysoimme sen vaikutuksia, seurauksia ja mahdollisia tapoja ratkaista tämä ongelma tehokkaasti.
| Vahlonen | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Sastamala |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Kauvatsanjoen valuma-alue (35.15) |
| Laskuoja | oja Yliseen Alhajärveen [1] |
| Järvinumero | 35.155.1.007 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 78,6 m [1] |
| Rantaviiva | 0,851 km [2] |
| Pinta-ala | 0,03851 km² [2] |
 Vahlonen |
|
|
|
|
Vahlonen on Pirkanmaalla Sastamalassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kauvatsanjoen valuma-alueen Mouhijärven alueessa suoraan Mouhijärveen laskevaan valuma-alueeseen.[1]
Maantiede
Järven pinta-ala on 3,9 hehtaaria ja sen pituus on 350 metriä ja leveys 150 metriä. Järven luusua sijaitsee järven lounaisrannalla, josta saa alkunsa 650 metriä pitkä laskuoja. Se yhtyy Kailojärvenojaan, joka laskee Yliseen Alhajärveen ja jatkaa siitä Karhuojaa myöten Mouhijärveen.[1][2]
Järven rantaviiva on 0,85 kilometriä pitkä ja ranta on puoliksi moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa ja puoliksi metsäistä ojitettua suota. Rannalla ei ole rakennuksia, mutta sen vierestä kulkee tie Alhajärvenkulmasta.[1][2]
Historiaa
Vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin "Wahtosjärvi".[3]
Lähteet
- ↑ a b c d e Vahlonen, Sastamala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 2.12.2014.
- ↑ Kalmbergin kartasto: R III : List 10, suoraan: kartalle, 1855-56